Toivottavasti täällä ei nyt ole mitään 7-vuotiaita kultamussukoita kirjoittelemassa askartelu- ja nukkeblogejaan sillä minä olen niin saatanan helvetin perkeleen vihainen itselleni että jos joku (varsinkin semmoinen vaahtosammuttimen kokoinen kakara joka ei tiedä vielä mistään mitään) tätä lukee niin saa taas niin huonoja vaikutteita että huhhuh. Tervetuloa aikuisten maailmaan lapsukaiset ja sen syömishäiriöosastoon.

Välillä todella inhoan elämääni.

Eniten inhoan itseäni.

Inhoan myös ruokaa.

Ja vanhempiani.

Mutta eniten sitä, että annan ulkopuolisten asioiden kuten juuri vanhempieni saada itseni inhoamaan itseäni  entistä enemmän.

Tahtoisin olla laiha.

Tahtoisin kuitenkin enemmän hautautua peiton alle mussuttamaan niitä miljoonia keksilajeja mitä täällä vanhempieni luona on ja joita olen jo hyvän matkaa lappanut suuhuni.

Eniten haluaisin kyllä takaisin omaan kaupunkiini koska siellä minun ei tarvitse kuunnella vanhempieni tappelua ja syöminenkin pysyisi hanskassa ainakin vähän paremmin kuin täällä.

Vittu että taas halveksin itseäni - kolmas ahmimispäivä peräkkäin eikä loppua näy.

Ja äiti ja isä senkun tappelee. Tiuskíi ja mököttää. Ei tuota kestä katsella. Huutaisi sitten kunnolla ja selvittäisi asiat. Täällä on tunnelma kuin hautajaisissa. Tai ennemminkin kuin ennen myrskyä, painostaa ja ahdistaa ja pelkään joka hetki että kohta räjähtää kunnolla. Ei se kuitenkaan tule, se myrsky, tämä tappava ahdistus vaan jatkuu ja jatkuu. Vuosikausia.

Ja tämän takia minä eniten ahmin. Ahdistaa. Todella ahdistaa ja luulen lievittäväni sitä ahmimalla. Eikö olekin typerää. Mutta täytyy myöntää että tässä tilanteessa järjetön mättäminen jopa vähän auttaa - siis niin että vihaan itseäni sen sijaan että murehtisin vanhempieni mahdollista avioeroa.

Miksiköhän minä kirjoitan tänne näin henkilökohtaisia. Kuolisin jos joku tuttu tunnistaisi minut tästä. Toisaalta olen niin helvetin kyllästynyt tähän salailuun ja valehteluun kun kaikki muutenkin näkee naamastani ettei niin hyvin mene, että välillä tekisi mieli karjua täyttä kurkkua että minulla on BULIMIA saatana älkää kasatko enää avio-ongelmianne minun niskaani koska en JAKSA.