Kotireissu heitetty ja seuraavaa saa odottaa. En tajua miksi ylipäänsä ikinä edes käyn siellä. Inhottavaa pitää omien vanhempiensa tapaamista ikävänä VELVOLLISUUTENA. Tunnen itseni ihan hirviöksi ja mitenpä ajattelin päästä eroon tästä tunteesta: no ahmimalla totta kai.

En kuitenkaan ole tänään ahminut. (*Taputtaa yhteen karvaisia käsiään.)

Ihan perinteinen viikonloppu. Äiti ja isä tappeli totta kai koko ajan, ja äitille ja minulle tuli myös riitaa - tällä kertaa pystyttiin olemaan sivistyneesti sentään eilisaamuun asti. Vittu. Minä en vaan tule toimeen äitin kanssa. Itkettää ihan, se on minun oma ÄITI. Perhe on pyhää, ja äiti varsinkin, ei siitä saa puhua pahaa tai arvostella ja minä sika vaan en pysty olemaan puolta tuntia perheeni kanssa samassa huoneessa ilman että verenpaine nousee. Sitten vielä sain niiltä flunssan sekä ahmin itseni melkein tainnoksiin kun puijasin itseäni että pystyisin olemaan perjantai-iltapäivän yksin kotona. Paskat.

Eli siis en todellakaan tajua miksi edes yritän käydä kotona ja pitää edes jonkinlaisia välejä vanhempiini kun kaikki mitä teen on kuitenkin väärin ja sieltä tullessa ahdistaa entistä enemmän ja koko seuraava viikko menee muutamasta päivästä toipumiseen.

Onkohan tänään taas joku yleinen vittuilupäivä vai kärsinkö minä vaan pahimmanlaatuisesta karkinpuutoksesta...

Eilen illalla nimittäin junamatkakin oli aika helvetillinen. Ensinnäkin junat oli täpötäynnä, en edes saanut lippua siihen junaan mihin olisin halunnut. Sitten, yhdessä niistä kolmesta junasta millä menin (jepjepjep, aina yksi tai kaksi vaihtoa kotimatkalla) jouduin istumaan jonkun kaljaa kittaavan turilaan viereen joka vielä kaiken lisäksi tuijotti minun tissejä koko matkan. Ja koska juna oli ihan saatanan täynnä en voinut vaihtaa edes paikkaa. Onneksi oli edessä sentään se junanvaihto vaikka se onkin ärsyttävää resuamista kaikkien kassien kanssa.

Nyt sitten olen kipeä ja mietin että viitsinkö edes mennä kouluun. Totta puhuen tekisi vaan mieli ostaa iiiiiiiiso pussi candykingiä ja jäädä sängynpohjalle kuuntelemaan itsesäälimusiikkia. Järki (ehkä mulla sittenkin on sitä edes vähäsen) kuitenkin sanoo, että jos nyt ostan karkkia niin siitä alkaa taas viikkokausien putki. Joten ei. Laura taitaa ottaa vähän troppia ja kirjaimellisesti potkia itsensä ulos. Sitä paitsi, Y taas vähän siivosi kloriitilla joten ehkä on parasta pelastautua yliopistolle ennen kuin viimeisetkin aivonrippeet sulaa ja valuu korvista ulos tässä katkussa.