Yhteenvetona: paska mutta voisi olla paskempikin.

Syömisestähän tässä siis taas puhutaan. Ei vissiin pitäisi olla itselleen niin ankara ja odottaa ihmeitä tapahtuvan yhden yön aikana, mutta vituttaa kun ei pää tunnu tajuavan että mikä on itselle hyväksi. Onnistuin syömään LÄHESTULKOON sopivasti. Hedelmiä ja pastaa meni ihan tolkuttomat määrät, mutta enpähän (ainakaan vielä) ostanut karkkia. Tekee tosin niin kamalasti mieli Dumleja ja ranskanpastilleja (miksiköhön juuri niitä ja miksei irtokarkkeja niinkuin yleensä) että olen koko ajan kahden vaiheilla menenkö kauppaan ostamaan "maitoa" (ja kuin vahingossa kuljen karkkihyllyn ohi) vai jäänkö kotiin venyneille päiväunille. Ainoa mikä minua pidättelee on etten jaksa kävellä edes viittä minuuttia lähikauppaan tuolla helteessä (vaikkei aurinko enää edes porota niinkuin iltapäivällä). Eli edes jotain hyötyä siitä että fillari pöllittiin. Että voi ihmisen itsekuri olla löyhä. Huokaus.

Tänään on siis päivä yksi ja jos pysyn lujana niin huomenna, päivänä kaksi siis, on jo paljon helpompaa. Kai. Toivon mukaan. Tuntuu että jauhan tässä ihan paikoillani. Montakohan elämäntaparemonttia olen tämän vuoden aikana (puhumattakaan sitä ennen) jo ehtinyt aloittaa ja lopettaa. En vaan saa tähän mitään tolkkua ja sitten syön ahdistukseen ja alkaa ahdistaa kun syön yli. Noidankehä.