Tänäänkin on ollut semmoinen puolihyvä päivä. Hyvä että edes puolihyvä, olisi voinut ´helposti mennä läskiksikin. Huomaan itsekin, miten koulun alku alkaa toden teolla hermostuttaa: mihinkään en voi keskittyä, vatsassa tuntuu olevan kilo jäätä ja aika tuntuu loppuvan kesken kaikkien käytännön asioiden kanssa joita en tietenkään ole voinut hoitaa ajoissa.

Joten tänään olen sitten pyykännyt, harjoitellut lyhyempää pyöräreittiä uudelle koululleni (hih, en ajanut kartan kanssa harhaan kuin pariin otteeseen), etsinyt koulukamoja ja siivoillut kaappeja (uutta lukukautta kun ei vaan voi aloittaa jos tavarat on sekaisin) hullun lailla ja tuntuu että vuorokaudessa ei ole tunteja tarpeeksi - kerrankin toki niin päin. Tuntuu kuin olisin menossa ekaluokalle.

Kävin myös elokuvissa katsomassa Käskyn. Mikä paska, ei voi muuta sanoa. Kaksi tuntia kärsimystä, mutten viitsinyt keskenkään lähteä kun maksoin lipusta kymmenen euroa. Ja silti mietin sitä leffaa koko ajan. Muistinpa kyllä taas miksen katso suomalaisia elokuvia. Mutta se Samuli Vauramo oli ihan jumalattoman komea. Keskityin sitten siihen.

Ja en ostanut karkkia vaikka kävinkin suurta sisäistä taistelua ja olisin hyvin ehtinyt kipaista viereisessä (ihanassa) karkkikaupassa lipunoston jälkeen. Muistin ne saatanan Marabout ja alkoi kaduttaa jo se, että harkitsin ihan tosissani pikku repsua. Hyi minua. Eikä sitä leffaa katsoessa ruokahalukaan ehkä olisi ollut ihan kohdallaan, sen verran siinä veri roiskui ja aseet paukkui.

Kotona sitten, nojaa, en nyt taaskaan ahminut mutta syön ihan liikaa ja liian isoja annoksia - tänään sentään säännöllisesti. Linssilastut loppui. On ne vaan niin hyviä. Ostan niitä uuden paketin huomenna ja yritän jonkinlaista väsytystaktiikkaa sillä luulen, että kyllästyn niiden makuun aika nopeasti ja niiden puoliahmiminen ei nyt niin haittaa jos vertaa esim. kekseihin. Eli kyllästymispisteeseen asti ruokavalioni koostuu tomaateista ja linssilastuista.

Älkää kertoko äidille.