Eilen meni sitten kaikki hyvät suunnitelmat ja lupaukset ja fiilikset ynnä muut karkkina kurkusta alas ja hikoiltuani koko yön hirveässä ähkyssä päätin - ylläri pylläri - nyt taas yrittää. Tosissani. Tosissaan tosissani. Ihme kyllä fiilis on MELKEIN hyvä (yleensä pahan kohtauksen jälkeinen päivä on todella kuin tuskaisista tuskaisin krapulapäivä) eikä naamakaan muistuta niin pullataikinaa kuin se voisi. Ehkä kulutin eilen töissä siivotessani niitä paskoja kunnon raivolla edes osan illan sikailusta...

Tänään olen jo käynyt lenkillä (edelleen sitä SAATANAN sauvakävelyä kun ei tuosta polvesta oikeen ole mihinkään ja JUU KYLLÄ näytän sitä lääkärille kun menen sinne huhtikuun alussa) ja tiskannut ja pessyt pyykkiä, sekä käsipyykit että ihan tavallista. Pesukonekin jopa toimi, jipii. Ja aurinko paistaa ja rairuoho heräsi kai kuolleista tai jotain (haha, pääsiäisen ihme) ja apina ja sen kaveri meni ulos ja kuuntelen Kentiä ja lupaan itselleni pitää parempaa huolta elämästäni.