Noniin nyt on juhlat juhlittu tämän joulupossun osalta koko loppuvuodeksi ja ehkä seuraavaksikin. Kiskoinpa sitten kokonaisen pullon viiniä (josta minun piti siemailla sivistyneesti lasillinen pari) sekä shotteja (jotka paljastuivat vasta kun satuin katsomaan tilille) baarissa (jonne minun ei edes pitänyt lähteä enää jatkoille vaan mennä bussilla kotiin nukkumaan) kunnes kaaduin kerran kadulla ja toisen baarissa josta sitten menin taksilla (jonne melkein oksensin ja johon meni viimeiset pennoset joten nyt poljen pyörällä kouluun vaikka sataisi vanhoja mummoja) kotiin (jonka osoitteen taisin unohtaa mutta josta kuitenkin aamulla itseni löysin).

Ja krapula olin melkoinen. Mutta onneksi olin ostanut itselleni paljon muka-terveellistä krapularuokaa! Kalapuikkoja ja jäätelöä ja iso kasa kaiken värisiä räikeitä vihanneksia niin että silmiin melkein koski kun avasin jääkaapin. Sitten menin morkkiksessani lenkille tuhottuani paketillisen jäätelöä ja yökin puolitoista tuntia kaatosateessa puskissa kun pyrki vähän sapuskat takaisin ylös.

Ja tänään sitten jatkan krapulan krapulaa karkilla ja pitsalla. En sentään ostanut irtokarkkia, mutta vain koska sittarissa oli kaikki hyvät loppu (saatana täyttäisi hyllyjä). Ostin pelkkiä hedelmäkarkkeja pussillisen, ison tosin,  ja olen melkein ylpeä itsestäni. Olen myös ollut ilman irtokarkkia tasan kaksi (!!!) viikkoa, eli puolikkaan kuukauden, eli noin kahdenkymmenesviidesosan vuodesta.

Huomenna aloitan luonnollisesti Uuden Elämän johon ei kuulu viinaa, ei edes hedelmäkarkkeja, ei morkkista, ei jatkuvaa krapulapaskahätää, ei turpeaa naamaa, ei pitsaa jonka päällä on puoli kiloa mozzarellaa, ei haisevaa hengitystä ja vielä haisevampia vaatteita, eli ei mitään elämän raadollisuuksia.

Hah hah.

Tänään oli kyllä niin ankea päivä että. Vanha mies kusi rollaattorinsa viereen keskellä Citymarketin pihaa. Ja Daim-suklaat oli loppu irtokarkeista. Ja sataa ja aurinko on kadonnut ja nyt minä menen seitsemältä nukkumaan koska en tiedä onko yö vai päivä enkä taida edes haluta tietää.