... kaikkea. Kai. Tai on tämä oikeastaan aika kivakin tunne, kun pää on niin ääriään myöten täynnä ajatuksia etten itse meinaa perässä pysyä. Tuntuu että voisin hyppiä päälläni tai käsilläni tai vaikka nenälläni kun olen niin... niin... onnellinen...?

Joululoma on ohi. Uusi vuosi alkanut ja Uusi Loistokas ja Epämasentava Elämä myös. Istun omassa jääkylmässä pikku koirankopissani ja takana on päivä vanhempien kanssa shoppaamassa sekä bussimatka tänne. Kuuntelen James Bluntin 1973:a ja päälläni on tänään ostamani Nanson sikakallis mutta sikaHIENO sadetakki. Ja aamutossut. Mutta ne ei ole uudet. Huh. Ihan kuin olisin ollut vuoden poissa.

Sekopää-Y on pistänyt tuulemaan minun ja K:n poissaollessa ja suunnitellut jääkaapin oveen matemaattisen kaavion siivousvuoroista. Ei ole todellista. Minä olen "vuoro C". Mutta trallalaa, eipä jaksa kiinnostaa paskan vertaa. Alan heti etsiä uutta asuntoa, ja vaikka (tai siis KUN) en sitä ihan tähän hätään enkä seuraavaankaan saa, jo pelkkä AJATUS siitä että pääsee tuon tyrannin luota helvettiin, auttaa. Ei jessus. Matemaattinen kaavio. Nyt olen nähnyt kaiken.

Kotona meni hyvin. Ei yhtään tappelua, paitsi vähän mökötystä siskon kanssa jouluna. Ihan hyvä olo senkin suhteen, mikä on aika ihme, kun nyt ajattelee. Olin siellä kolme viikkoa. KOLME VIIKKOA. En ole ollut siellä niin pitkään varmaan kertaakaan lukion jälkeen. Ja ei edes hermo pahasti mennyt. Très bien, Laura. MAGNIFIQUE. Ja oli jopa kivaa. Minulla on kaikesta huolimatta ihana ja rakas perhe.

Sitten "se" aihe. No totta kai ahmin kotona. En minä siitä vieläkään irti pääse. MUTTA en ahminut läheskään yhtä paljon kuin olisin voinut, joulukin meni ihan suht sivistyneesti. Ensimmäistä kertaa varmaan kahteen vuoteen tuntuu sille, että voin jonain päivänä todella päästä tästä syömävammasta eroon. Nyt ei edes tee mieli ahmia. Ei ole mitään syytä.

Tuntuu, että kaikki järjestyy kyllä.

Taivaallista.

Apua alkaa tulla hiki tässä sadetakissa. Hehe. Siinäpä Y:lle vähän vielä ihmeteltävää, hehehehe, hullu kämppis pitää ulkovaatteita sisällä. Ja kas noin volyymia vähän suuremmalle stereoista... No ei sentään, Uuteen Ihanaan Elämäänhän kuuluu myös kiltteys ja vitutuksesta eroonpääsy (riittää aivan mainiosti että kohdellaan toisiamme kuin ilmaa).