Tein eilen illalla ison kattilallisen ratatouillea ja täytyy kehua retostaa että tuli todella hyvää. Joten tästä lähin syön sitten jauhelihakeittoa, kaalilaatikkoa ja ratatouillea, hahhah. Ahmimatta siis. Ja siis toden totta, tänään en ole ahminut yhtään. Söin kunnon aamupalan, kunnon eväät töissä, kävin kaupassa kunnolla ja kotiin tullessa söin kunnon (ratatouille)aterian. Aika KUNNOLLISTA, eikö?

Tänään olisi taas ollut kaiken maailman syitä ahmia, mutta ehkä se Once-biisi naapurien iloksi viideltä aamulla (menin siis aamuvuoroon töihin) todella toimi. Alankin kuuntelemaan sitä joka aamu. Nyt kuuntelen Duffya ja laulan mukana kesäyskästä käheällä, normaalistikin surkealla lauluäänelläni. Kyllä tämä taas tästä, aurinkokin paistaa taas. Meinasin kyllä saada slaagin kun satuin katsahtamaan reisiäni tuossa hetki sitten, mutta MITÄ SITTEN. Ihan sama vaikka olisivat tukin paksuiset (hehe, no ei ole kaukana...) kunhan en ahmi. Jos en mokaa enää tänä iltana (en usko, ei jotenkin tunnu sille että ahmisin, ja KYLLÄ: sen useimmiten tietää milloin liikkuu riskirajoilla ratketa), tämä päivä on ollut TÄYDELLINEN, mallikelpoinen suorastaan, sillä en ole syönyt liikaa enkä liika vähää enkä myöskään ole vatvonut läskejäni joka sekunti, vaikka ne nyt joka sekunti ja askel ja hengenveto olemassaolostaan muistuttavatkin.

Ja - nyt saa aploodeerata - ostin tänään kaupasta leikkelemakkarapaketin edes vilkaisematta sen energiasisältöä ja rasvaprosenttia. En siis laske niitä kaloreita, joita suuhuni lopunperin tungen, mutta ärsyttäväksi tavaksi on tullut syynätä kaupassa jokaikinen purkkapaketti, tunnustetaan nyt tämäkin pakkomielle... Myös tästä haluaisin eroon, sillä kai ihminen tietää (perstuntumalla, taas, hehe) onko majoneesi vai tomaattikastike vähärasvaisempaa. Ja miksi kaiken muka aina pitäisi olla niin vähärasvaista? Puhuimme töissä yhden työkaverini kanssa (siis ihan yleisellä tasolla) miten ärsyttävää on, kun esimerkiksi tiettyjä karkkeja mainostetaan terveellisinä. Hetkonen, tarvitseeko KARKIN edes yrittää olla terveellistä?

Kohtuus kaikessa sanon minä ja vedän jääkaapin tyhjäksi minuutissa.

Kävin tänään siinä supermarketissa, jossa en yleensä käy, mutta tarvitsin sieltä yhden jutun, jota ei ole lähimarketissani. Muistin taas, miksi en juurikaan käy siellä. Inhoan valtavia halleja, joissa pelkkää juustoa on hyllykaupalla. Minusta se on ahdistavaa. Teki mieli vain kävellä pois ostamatta mitään. Ei tehnyt enää mieli syödä yhtään mitään. Joku päivä saan vielä jonkun paniikkikohtauksen hypermarketissa. Siellä kaikki on liian steriiliä, liian LIIKAA. Paniikkia odotellessa taidan tehdä kaikki ostokseni kauppahalleissa ja toreilla (niin oikeasti haluaisi tehdä mutta ei ole rahaa eikä aikaa ja olisi tekopyhää sanoa, etteikö lähellä oleva Prisma olisi kaikkein kätevin, mutta - tämä menee taas näihin rönsyileviin sivulauseisiin, désolée, - miksi helvetissä kaiken täytyy olla niin kätevää ja tehokasta??).

Luultavasti myös herkkujen liikatarjonta saa minut ahmimaan, vaikkei tästä jutusta suoranaisesti jätticitymarketteja voikaan syyttää.