Siis ei ei ei, en ahminut. Hahaha, pois se minusta. Vaan kuten eilen ennustin, en sitten nukkunut käytännössä koko yönä. Hitsinpimpulat miten hyvin alan itseäni tuntea tai sitten minun urakehitykseni seuraava vaihe voisikin olla ennustajaeukko. Heh.

Nyt meni siis myös kahvi pannaan, tai ainakin rajoitan sen yhteen pieneen kuppiin josta puolet maitoa päivässä. Oli niin tuskallista ensin valvoa myöhään ja sitten pyöriä koko yö sängyssä. Yritin lukea tylsää kirjaa, jännää kirjaa, koulukirjaa, sanakirjaa, laskea lampaita, lehmiä, sikoja, heppoja, kissoja, koiria, paviaaneja, seeproja ja kaikkia muitakin elukoita, kertoa itselleni iltasatua, kuvitella miten kaikki muut nukkuu krooh pyyh, juoda lämmintä maitoa ja niin edelleen, mutta ei kun ei. Sitten "heräsin" (eli nousin ylös sängystä) noin kello neljä, odotin että olisi suunnilleen säädyllinen aika mennä ulos ja juoksin jollain ihmeen energialla superhyvän lenkin. Ja me voilà nyt. Kouluun lähdössä eikä sinänsä edes väsytä, paitsi että kyllä se väsy ja ruumisolo sieltä tulee päivän mittaan. Onneksi vaan kahteen asti koulua.

Totuuden nimissä, ei se pelkkä kahvi minua valvottanut. Stressaa taas kotiinmeno vaikka samalla on kamala koti-ikävä. Tunnen jo nahoissani miten tappelu syntyy ehkä jo asemalla kotikaupungissa. Mamma taisi vetää herneet nenäänsä jo siitä, kun sanoin jo AJOISSA huom huom (siitä, milloin tulen ja missä vaiheessa siitä ilmoitan, on myös tullut tappelua, aika surullista sinänsä, koska olisi kivaa jos kotiin voisi mennä vielä milloin tahansa) etten voi olla koko viikkoa. Eli jälleen kerran kaikki mitä teen menee perseelleen heti kättelyssä.

Sitten tänään on koulussa toinen esitelmä mihin olen valmistautunut ihan järjettömän huonosti. No menköön miten menee, kai se ranska suusta ulos tulee kunhan ei vaan mene paniikkiin.