Tänään en ole ahminut. (*Taputtaisi käsiään ja hyppisi ilosta jos ei läski hölskyisi niin ikävästi) Totta puhuen olo on ollut eilisen sikailun takia huono koko päivän. Täsmälleen kuin perinteisessä krapulassa. Nyt taas lupaus itselle ettei koskaan enää. Hahahaha. Yritetään.

Tänään siivosin, kävin pitkällä lenkillä sekä pyörällä kauempana olevassa marketissa. Tuli niin ällöttävän jouluinen fiilis, että ostin joulukalenterin (tavallisen, en suklaa, koska tässä tilanteessa olisi lähinnä naurettavaa koittaa säilyttää kotonaan rasiallista suklaata, vaikkakin pahaa sellaista, ja luvata itselleen syödä vain yksi pala päivässä, hahaha, ihan läkähdyn nauruun kun ajattelenkin). Satoi räntää ja se näytti melkein lumelle, ja päätin selvitä hengissä joulusta porukoiden luona, jota olen stressanut jo juhannuksesta lähtien. Kunpa vaan voisi tänäkin vuonna mennä ulkomaille ja skipata koko teeskentelypaskan.

Citymarketissa muuten oli sovityskopeissa ihan selvästi kaventavat peilit ja mairitteleva valaistus. Ovelaa. En edes näyttänyt niin valaalle kuin tavallisesti. Melkein teki mieli mennä lankaan (ja tehdä pikku kierros karkkiosastolla). Ostin siis vain pyjamahousut, kunnon vaateostoksille menen vasta sitten kun olen edes vähän normaalimmassa kunnossa, vaikka nyt minulla ei olekaan ikinä mitään järkevää päällepantavaa. Ja ehkä menen jonnekin muualle kuin markettiin, hehe.

Huomenna jatkuu uusi elämä. Laitoin jopa ruokaa valmiiksi vaikka huomenna olisikin koko aamupäivä aikaa kokata. Ei voi ottaa riskejä. Tavoite on nukkua kunnolla, käydä aamulla lenkillä (vaikka sataisi vanhoja mummoja perhana), mennä kouluun ja olla ahmimatta. Ei pitäisi olla niin vaikeaa, paitsi minulle.