Tänään en ole ahminut, eikä tee edes mieli (tavallista enemmän siis).

No niin se siitä, ei jaksa edes kirjoittaa SIITÄ aiheesta jos ei kerran (tänään) ole mitään SELLAISTA ongelmaa.

Hmmmmmm...

No pakko kirjoittaa tänne todisteeksi että heräsin aamulla puoli seitsemältä ja juoksin tunnin. Sitten kävelin reippaana kouluun ja takaisin. Söin NORMAALIN lounaan sekä äsken NORMAALIN iltaruuan (aamupala ei maistunut, suussa kun sattuneesta syystä maistui äklölle irtokarkkimössölle, ja tavoitteena on vielä NORMAALI iltapala). Mieli on ollut mainio koko päivän. Très bien.

Taidan olla ihastunut opettajaani. Siis ihan oikeasti. Se on ranskalainen, ylläri pylläri. Ja se on vanha. A:lla on joku outo mieltymyt pappaikäisiin miehiin ja nyt luulen että tämä mieltymys on tarttumassa minuunkin. Toisaalta, tämä opettaja on mukavin ja charmantein mies, jonka olen pitkään aikaan tavannut. Ja komea kuin mikä. Ja ranskalainen. Sanoinko jo että RANSKALAINEN. Kuka tahansa joka osaa sanoa bonjour oikealla aksentilla saa tämän demoisellen polvet notkumaan. Eli keskiviikko on nykyään minun suosikkiviikonpäivä.

Vakava ihastuminen toivottavasti hillitsee vähän minun ahmimishimoa ja masennuskausia (no ei tämä kyllä mikään vakava ihastuminen ole, uskottelen vain itselleni). Tarvitsen ennen kaikkea jonkun pikku potkun perseelle, jotta ajatukset pyörisi vähän muunkin kuin oman navan (kirjaimellisesti!!) ympärillä.