Tänään on ollut semmoinen inhottava puolihyvä päivä, etten voi onnitella itseäni mutta en oikein potkiakaan. Inhoan olla keskinkertainen.

Tänään aamulla tervehdin ensimmäistä kertaa yhtä pappaa jonka kanssa satun usein samaan aikaan lenkille - tähän asti olemme siis vain hymyilleet toisillemme ujosti - ja luulen että sille papalle tuli yhtä hyvä mieli kuin minulle. Kävin myös kahvilla ystäväni kanssa ja soitin siskolle. Eikös siinä ole sosiaalista elämää aivan riittämiin? On niin helvetin erakko-olo. Siis semmoinen, että ei tee mieli edes nähdä ketään. Jos minulla olisi rahaa, ostaisin Pariisin keskustasta ullakko-asunnon (josta ikkunat aukeavat ulospäin) ja linnouttautuisin sinne polttelemaan pilveä ja kirjoittamaan surkeita runoja (en kirjoita runoja mutta luen kyllä, mutta runojen kirjoittaminen kuulostaa niin hurmaavan rappioromanttiselle) ja joskus ehkä poistuisin ostamaan patongin ja ajamaan metrolla.

Ja ehdottomasti urbaani ympäristö koska ei ole mieltä olla erakko muualla kuin keskellä väkijoukkoa.

Oi Pariisi oi patonki oi elämätön elämäni.

Takaisin asiaan: olen löytänyt uuden lempiruokani eli punaiset linssilastut, Myllyn Paras, noin euron paketti, paljon proteiinia ja kaikenmaailman hivenaineita ja todella hyvää. Ja varmasti kypsänä vielä parempaa - minä kun pruukaan syödä aina kaiken raakana. Söin siis niitä aika paljon. Mutta en kuitenkaan suoranaisesti ahminut. Mutta mutta... Maha varmaan taas kiittää kun vetää raakaa sapuskaa pakettitolkulla.

Tänään oli pakko käydä kaupassa koska vessapaperi loppui. Ärsyttää olla näin epäjärjestelmällinen ettei ikinä huomaa tuommoista ajoissa ja siis joutuu pistämään itsensä kiusaukseen ramppaamalla joka päivä kaupassa ostamassa jotain pientä. Olin taas jo ruispalapussi ja margariinipaketti korissa karkkihyllyn luona hipelöimässä candyking-kauhaa mutta onneksi tulin taas viime hetkellä järkiini. Olen varmaan aika epäilyttävä näky kun haahuilen kaupassa ja otan tavaroita hyllystä ja laitan takaisin toistaen tätä kuviota usein aika pitkäänkin. Joudun varmaan joskus vielä vartijoiden puhutteluun. "En minä ole näpistelijä vaan bulimikko..." Kuulostaapa hyvälle.

Näin viime yönä painajaista kaveristani, joka teki itsemurhan, tosin jo aika monta vuotta sitten. Painanut sekin koko päivän.

Mitenhän tuokin mihinkään liittyi.

Kai kaikki sittenkin liittyy kaikkeen.

Tänään lainasin kirjastosta lisää Kafkaa.

Ja huomenna en aio ahmia.