Tuntuu, etten saa nykyään mistään otetta. Tänäänkin jäin koulusta pois vaikka sitä olisi ollut vain säälittävät kaksi tuntia. Mitä järkeä minun on jatkaa tätä samaa loppusyksy ja ensi kevät, kun ei yhtään kiinnosta ja kun en saa mitään aikaiseksi. Eihän tässä ole mitään järkeä, ja koulunvaihto tuntuu ainoalle ratkaisulle - paha vaan kun en uskalla jättäytyä pois kesken lukuvuoden, koska pelkään että myös JÄÄN sille tielle. Miksi oi miksi en hakenut jo täksi syksyksi jonnekin muualle.

Koska en mennyt tunnille niin väännän itku kurkussa tekemättä jääneitä esseitä ja aineita tehdäkseni edes jotain järkevää. Flunssan takia olokin on niin vetämätön, tuskin olisin koulussa edes jaksanut kuunnella.

Kamala syyllisyys painaa kotireissusta ja tappelusta äitin kanssa, ja harmittaa kun annoin taas itselleni luvan ahmia pahaan olooni. En uskalla mennä kauppaan ostamaan kunnon ruokaa, koska ahmisin varmasti senkin hetkessä kitaani. Ulkonakin vain sataa ja sataa ja SATAA ja toivoisin oikesti, että voisi käydä talviunille.

Miten kaikki voikin olla näin pirun ankeaa.