Tänäänkään en ole ahminut (nojaa kellohan on vasta neljä joten tässähän ehtii vielä vaikka mitä). Eilinen meni hyvin. Oli pakko vielä syödä illalla että jaksoin tänään töissä, ja vähäsen överiksihän se meni, mutta ei nyt sinänsä AHMIMISEKSI. Mitä minä sanoin, jokainen kontakti ruuan kanssa riistäytyy käsistä. Ei minua vituta se, että söin, vaan se, että tuhosin taas viikonlopun ihan-niinkuin-minun-jääkaapissani-pysyisivätkin-tuntia-kauempaa viikonlopun evästarpeet. Vittu kun tähän pelleilyyn menee rahaakin!

Niin siis tänään. Huh. Paska päivä töissä ja täytyy rehellisesti sanoa, että mielessä vilahti jo vanha tuttu Karkkikunkku. Sitten ajattelin, että porukathan tulee jo huomenna enkä siis halua nähdä ainakaan niitä karkkikrapulassa (hahaha, normaalikin krapula on aika paha... kokemusta on... kerran olin menossa kotiin ja vanhempani tulivat hakemaan minua siskoni luota Helsingistä joka siis on kutakuinkin puolimatkassa, oli mennyt edellisenä iltana vähän myöhään joten koko tuskallisen pitkän automatkan haisin ja nikottelin takapenkillä, nakersin suklaalevyä kuin näkkileipää ja rukoilin niitä ostamaan minulle pizzaa ja pysähtymäänvessaan jokaisella huoltoasemalla, haha, EI NÄIN-osastoa). Sitten ajattelin myös, että meillä on töissä yksi söpö vartija - ei siis liity mitenkään asiaan, mutta liittyy sillä tavalla, että kukapa sitä haluaisi morjenstaa komeaa miestä tukka paskaisena ja naama pullataikinana.

Joten tähän mennessä en ole ahminut. Olen syönyt liian vähän, mutta alan pelätä jääkaapin avaamista. Parasta vaan vältellä koko paskaa niin kauan kuin pystyy - tilanne kun ryöstäytyy käsistä ennemmin tai myöhemmin ja jokainen ahmimaton päivä siinä välissä on voitto.

En tiedä uskallanko mennä kauppaan ostamaan ne uudet evästarpeet. Pakko kai olisi kun ei puuroa oikein voi pussiin mukaan töihin ottaa. Pelkään myös, että vanhempani alkavat kummastelemaan tyhjää jääkaappiani. Pakko varmaan mennä ostamaan jotain jugurttia silmänlumeeksi, vaikka tiedänkin, että siitä se vasta riemu ratkeaa kun ahmin ne jo viiteen kertaan tänä iltana. Ottaa päähän tämä!

Minulla on tarkat ruoka-aineet, joita voin pitää kaapissani samaan aikaan. Puurohiutaleet, tomaattimurska, maito ja kaikenlaiset kasvikset ja hedelmät ovat neutraaleja, niitä en ahmi (siis yleisesti ottaen, äärimmäisessä hädässä kyllä, valitettavsti). Leipää ja margariinia ei voi ostaa samaan aikaan, eikä myöskään munia ja maitoa (=pannukakkua). Kaikenlaiset murot, myslit ja valmisruuat ovat definitely no no no- listalla, samoin juustot ja makaroni. Sokeria en enää edes yritä pitää varalla sivistynyttä leivontaa varten. Maitotuotteita YRITÄN syödä kuten ihmiset siinä kuitenkaan kovin usein onnistumatta. Viimeisin esimerkkitapaus siis eilisillalta. Kukaan muu kuin itsekin ruokavammainen ei varmasti tajuaisi ollenkaan, miten katastrofi on, jos vanhemmat tuovat tuliaisina kassillisen ruokaa (mikä missä muussa tapauksessa tahansa olisi kuin lahja taivaalta).

Tällaista tämä on. Ja tästä pyrin eroon.

Ja tuo otsikko sen takia, että tänään siivotessani kirottujen lapsiperheturistien aamupalasotkuja, meinasin saada imurin kunnolla tukkoon jostain saamarin pöydän alle kierineestä lihapullasta. Mutta se imuri ei ollut Hoover. Enkä minä ole Broken Hearted. Enkä osaisi korjata minkäänlaista imuria. Ja olen tyttö. MUTTA otsikko liittyy siis siihen, että imuroin, taidan olla joskus aika Sucker ja kuuntelen Oncen soundtrackiä - tälläkin hetkellä.