Viime viikko meni kokonaan niin naurettavasti että ei mitään rajaa. Joka toinen päivä ahmin kuin sika ja joka toinen en sitten vittuunnuksissani syönyt lähes mitään. Eilen homma sitten räjähti käsiin ja olin ihan hilkulla lähteä vielä illalla juuri ennen Makuunin sulkemisaikaa hakemaan lastia karkkia mutta luojan kiitos olin niin rättipoikki töiden jälkeen etten olisi jaksaa vetää edes housuja jalkaan. Mutta siis, vaikka olin syömättä puolet viikosta, saldo jäi silti reilusti plussan puolelle, siihen malliin tähän tyttöön nimittäin upposi jäätelöä ja keksejä... Ei sentään karkkia jos jotain positiivista pitää tästäkin etsiä.

Joten tänä aamuna tuntui luonnolliselle aloittaa TAAS uusi elämä. Voi luoja mikä idiotti olen, tyhmyydellä ei näköjään ole mitään rajaa. Aina sama juttu. Helppohan se on aina ahmimisputken jälkeen päättää olevansa kunnolla. Pitäisi muistaa kaikki ne hyvät päätökset SILLOIN, kun kirmaa kauppaan ahmimistuskassa.

Mutta nyt siis ihan hyvä olo. Melkein siedän itseäni. Olin sentään viikonloppuna töissä enkä edes stressaavien aamuvuorojen takia sortunut ostamaan irtokarkkia - mielessä kävi kyllä tarpeeksi monta kertaa. Kai tämä tästä taas lähtee luistamaan. Kyllästyttää vain toistaa AINA tätä samaa kaavaa.

Nyt siis alkaa Uusi, Onnellinen ja ennen kaikkea LAIHA Elämä koska minulla on vain sellaisia kesätakkeja joita ei voi pitää mielettömällä röllökkämahalla.