Eilisestä repsahduksesta huolimatta heräsin tänä aamuna mahtavalla fiiliksellä ja lenkki/koulu/elämäinnolla. Ei se haittaa, yksi repsahdus, nyt liikun henkisellä tasolla niin edistyineissä tunnelmissa ettei tuo eilinen tee yhtään mitään! Ja sitä paitsi, nykyään pystyn lopettamaan ahmimisen "kesken", siis en enää vedä täydelliseen ähkyyn asti vaan tajuan jossain vaiheessa ettei kannata jatkaa. Minä onnistun! (Eikö tuo ole joku Painonvartijoiden tms ikivanha slogan... Vai olikohan se SINÄ onnistut, nojaa, n'importe.)

Aamulla siis kävin lenkillä. Uimahalli on siitä hyvä, että siellä todella tietää tehneensä jotain eikä silti muistuta notkeudessa traktoria seuraavana aamuna. Lihakset tuntuu, siis oikeasti tuntuu että sellaiset on ja vieläpä vähän kiinteämmät! Taidan mennä heti ensi viikolla uudelleen - sääli kun iho eikä kukkaro kestä montaa uintikertaa viikossa. Kohta lähden kouluun, varasin jo sängylle KIVAT vaatteet ja olo on muutenkin ihan ärsyttävän positiivinen. Ei minussa ole yleensä hiukkaakaan positiivisuutta!

Eilisestä - tai paremminkin koko tästä vuosikausien pelleilystä - viisastuneena alan nyt setviä tätä syömisvammavyyhtiäni TERVEELLÄ JÄRJELLÄ (jos ei sitä päästäni löydy niin kipitän vaikka kirjastoon lainaamaan pinon "elämä hallintaan" -oppaita, haha). Pieniä päätöksiä, pieniä tekoja, ei stressiä eikä itkua eikä hampaiden kiristystä. Aloitan vaikeimmasta eli siitä, että pitäisi saada taottua kaaliini ettei ahmimisen lopettaminen (ja elämän hankkiminen, haha...) ole rangaistus vaan se, mitä oikeasti haluan.

Konkreettisesti aloitan pienistä jutuista. Tunnustan: ateriarytmini on ihan pielessä ja ruokaympyrä heittää häränpyllyä. En silti viitsi edes teeskennellä yrittäväni korjata kaikkea kerralla, vaan tyydyn aluksi siihen, että syön aamupalan joka helvetin aamu (jos on ollut edellisiltana paha ahmimiskohtaus ja suunnilleen yrjöt suussa vielä aamullakin niin silloin saa skipata mutta sitähän ei tule tapahtumaan HEHHEH joten ihan sama).

Toinen juttu: perjantaisin S:n kanssa saan valita kahvilassa vaikka kaikken isoimman pullan tai kakkupalan tai vaikka viinerin ja laittaa kermaa ja sokeria kahviin (kyllä saan juoda kahviakin) jos huvittaa.

Töihin kunnon eväät joka päivä. Mieluummin liikaa kuin liian vähän. Ruokatauosta voi vaikka tehdä eväsretken jos sillä saa itsensä huijattua syömään kunnon ruokaa. Liian runsas lounas kun on paljon parempi kuin kilo karkkia illalla...

Jos tekee mieli ahmia, ostan jäätelöä. Melkein terveysruokaa, maitotuote ja kaikkea.

Hauskaa liikuntaa mahdollisimman paljon. Jee on melkein kesä ja pääsee pyörällä minne tahansa!

Definitely NO -listalla ainoastaan irtokarkki suuressa määrin sekä kaurapuuro (olen huomannut että nyt kun olen vähän rajoittanut jättiannoksiani elovenapuuroa niin maha on huomattavasti vähemmän pullea mutta tämä siis vain siksi että todella annoksistani olisi riittänyt aamupalaksi kokonaiselle orpokodille joten lapset syökää vain kiltisti puuronne ei se lihota paitsi väärinkäytettynä).