Tänään olen pakottanut, siis todella pakottanut vastahakoisen ja rypemishaluisen itseni, lenkille, kouluun ja normaaliin syömiseen. Tai no ei normaaliin, mutta siihen, etten ainakaan mene kauppaan ostamaan kärrykaupalla lohduketta tähän alakuloon. On taas niin ankeaa. Aamulla oli niin sankka sumu, ettei nähnyt edes seuraavaa lyhtypylvästä. Väsytti ihan tajuttomasti herätä aamulla lenkille ja kirjaimellisesti raahata jalkojaan perässään. Ole siinä sitten iloinen... Olikohan lenkistä lopunperin edes mitään hyötyä? Sitten kouluun, siellä sitä samaa. Henkilökohtaiset opintosuunitelma -keskustelut alkaa taas painaa päälle, mitä minä menen muka sinne selittämään... Hei olen Laura ja minulla on opiskelumotivaatio ja kiinnostus tähän juttuun ihan olematon johon assistentti vastaa että etkö alkaisi opettajaksi. Jessus.

Kylmä. Ja väsy. Mietin pitäisikö mennä kävelylle vai nukkumaan vai syödä vähän jotain. Mainio kompromissi olisi kävellä viisi minuuttia lähimpään markettiin, syödä itsensä ähkyksi ja sitten mennä heti nukkumaan.

Mutta enpä taida.

Jospa vaikka huomenna vähän piristyisin kun koulussa on viikon kivoin päivä. Jospa vaikka rypisin vielä tämän illan, ahmimatta, mutta henkisessä ahdingossa. Olen jo tehnyt tälle päivälle tarpeeksi eli laittanut ystävänpäiväkortit postilaatikkoon. Huoh. On se rankkaa tämä elämä.

Inhoan tätä kun pitää pakottaa itsensä edes näyttämään normaalille. Parempi mieli melkein tulisi, jos söisi ne karkit joita kuitenkin ajattelee joka sekunti. Saisi edes sen hetken olla onnellinen kun mättää sitä sokeripaskaa turpaansa. Nyt minulla ei ole mitään, ahdistaa vain. Tunnen oloni matalaksi kuin pannukakku. Koko päivä on ollut ihan pannukakku. Kunpa olisi jo huomisaamu ja sen ranskisopen tunti. Vaikka sinne menee miten pakotettuna ja itku kurkussa ja suunnilleen valmiina hyppäämään seuraavalta sillalta alas, on varmaa että ulos luokasta astuu kuitenkin hymyillen. Miksei se voi opettaa minua viitenä päivänä viikossa plus antaa tukiopetusta viikonloppuisin...

Yäk en minä oikeasti ole ollenkaan sellainen ihminen, joka takertuisi noin. Päinvastoin.