Jos joku tänään tulee kysymään miten menee, puren uteliaalta pään poikki. Vituttaa. Nutellapurkin jälkeen makeanhimo on valtava. Samoin Hesburger-moskan (mistähän se tulee, sillä en yleensä mitenkää himoitse pikaruokaa). Ärsyttää kaikki. Turku, Suomi, sää, koulu, villakoirat sängyn alla, minä itse kaikken eniten.

Ihan  perseestä koko päivä. Kävin keskustassa ostamassa vähän jouluroinaa, eli lähinnä joulukorttiaskartelutarpeita (haha, ja en malttanut olla jo vähän askartelematta!). Suunnitelmanani oli myös katsella alustavasti joululahjoja perheelle sekä itselleni uusia alusvaatteita ja sitä tuulipukua, mutta taisin saada jonkinlaisen paniikkikohtauksen, sillä tuli tuskanhiki jo siinä vaiheessa, kun astuin sisään mihin tahansa liikkeeseen ja muka-tunnelmalliset joulurenkutukset alkoivat jyskää aivoihini osta osta osta -viestiä. Kipitin häntä koipieni välissä ja kimalletta ja korttipohjia laukussa kotiin, koska Tiimari taisi olla ainoa kauppa jossa ei ollut taustamusiikkia.

Kotimatkalla ruokakaupassa pysyin kuitenkin tiukkana. Niinpä niin, meninpä oikeen kauppaan asti ja vakaana aikomuksenani oli kuin olikin ostaa joko irtokarkkia, jäätelöä + dominoita, pullaa ja hilloa tai ainakin leipää ja margariinia. Sitten ostinkin vain tuorekelmun (joka oli tekosyyni) ja porkkanapussin. Kotona kuitenkin ahmin, luoja, ette osaa edes kuvitella mitä likaveden makuista sörsselssöniä tänään vedin himoissani nassuuni, mutta kai sitä pitää olla tyytyväinen, etten syönyt viiden tuhannen kalorin edestä irtokarkkia. Kai. En kuitenkaan ole, vaan vitutus on megalomaaninen.

Illalla kävin sitten vielä lenkillä, pitkällä, koska jäisillä jalkakäytävillä köpöttelystä ei tullut hiki edes ensimmäiseen puoleen tuntiin. Juoksentelin sitten vain ne pätkät, joissa oli edes vähän hiekkaa tai asfalttia näkyvissä, ja vituttaa sekin, kun ei pääse kunnolla juoksemaan sataa metriä pidempää matkaa kerrallaan. Olen kyllä rääkännyt jalkani taas aika paskaksi, ja olisi asiallista pitää pikku joululoma veren maku suussa -lenkkeilystä, mutta mutta mutta. Mitä minä sitten teen? Uimahalliin tai jumppaan minua ei tässä kunnossa saa kirveellä uhkaamallakaan ja pelkkä kävely nyppii jos tekee mieli juosta. Olen myös liian ehdoton. Lenkit, joilla kävelen ja juoksen vuorotellen ovat oikein kelvollisia, mutta omatunto alkaa heti nälviä jos en kiduta itseäni henkihieveriin. Sairasta, tämäkin?