Numero 1: Ostaako 700 euroa maksava sänky joka on takuulla a) liian kallis MUTTA b) sellainen kuin haluan ja jossa varmasti jaksan nukkua seuraavat kymmenen vuotta VAI 300 euroa maksava joka a) alittaa viidensadan euron budjettini roimasti MUTTA joka on tyyliä "no kai sitä on jossain nukuttava".

(Tähän väliin täytyy sanoa että ns. halpisliikkeissä palvelu on kyllä välistä aika surkeaa. Myyjiä saa jahdata apuun kissojen ja koirien kanssa ja sitten kun vihdon saa jonkuun kiinni niin joutuu toteamaan että osaisi itsekin selittää samat jutut jostain perhanan sängynjousista ja toinen on niin kiusaantuneen näköinen kun jotain kysyy että tekisi mieli antaa olla. Nuorempana kammosin sellaisia liikkeitä joissa myyjät hyökkäsi heti ovelta tarjoamaan apua, mutta aikuisella iällä kun todella pitää saada asiat hoidetuksi ja tärkeät ostokset huolella valittua, olen oppinut todella arvostamaan sitä. Ja nykyään suosinkin melkein pelkästään sellaisia liikkeitä, maksakoon sitten ripsiväri kaksi euroa enemmän myyjän avustuksella kuin marketin hyllyltä summanmutikassa.)

Numero 2: Mussuttaako koko ilta karkkia kun - seli seli - Me Naisetkin tuli tänään ja on hyvä kirja kesken eikä huomenna mitään tärkeää menoa VAI mennäkkö kiltisti lenkille ja herätä huomenaamullakin hyvällä fiiliksellä ihan vain itsensä takia?

(Tähän mennessä olen vahvasti jäkimmäisen vaihtoehdon kannalla. Kävin jopa Citymarketissa kuolaamassa Karkkikatua - ah ihanuutta valikoimaa oli laajennettu ENTISESTÄÄN - mutta sitten meninkin vaan pois. En sinänsä tajua miten se on mahdollista, mutta kävelin vain tyynen rauhallisena kaikkien herkkujen ohi vaikka minulla olisi tänään miljoona syytä mässätä, eikä edes jäänyt kaivelemaan että olisi pitänyt sittenkin ostaa. Hyvä minä!!)

Numero 3: Ollakko sittenkin kiltti apinalle pois muuttaessa ja jättää vaikka postikortti jossa toivotan hyvää jatkoa VAI ollakko vittumainen kuten sekin minulle ja käsitellä sen vessapaperi valkopippurilla ja kengän sisustat siirapilla.

(Tätä en osaa vielä päättää. Olen jo varannut paikkani helvetistä joten sen suhteen ei ole väliä, mutta mitä se minulta pois olisi jos olisinkin kiltti. Ja, kjäh kjäh, apinallehan voisi vaikka tulla omantunnontuskia jos olisinkin nämä viimeiset viikot ylen ystävällinen ja se sama vanha kusipää...)

Numero 4: Ostaako ns. normikahvinkeitin VAI semmoinen söötti sinkkumalli. Hinnassa ei sinänsä ole eroa. Se pieni on epäkäytännöllinen jos tulee vieraita mutta rakastuin sellaiseen heti ensisilmäyksellä.

(Taidan ostaa sen pikkuruisen, haha, jos tulee onnelliseksi niin pienestä niin kai sitten voi sen tehdä käytännöllisyyden kustannuksella.)

Numero 5: Mennäkkö nyt sauvakävelemään VAI juoksemaan koska päätin näköjään olla ihmisiksi tämänkin illan (jeeeee jo neljäs päivä peräkkäin!!).

(Juoksemaan varmaan, sitten voisin vähän treenailla käsivarsiläskejä jumppakuminauhalla jota kylläkin vierastan koska se haisee aika pahalle.)