Äiti soitti ja oli taas oikeen iloinen, eli maailmansota kotipuolessa on kaikesta päätellen sovittu - tai ainakin on saatu aselepo aikaiseksi. Ja mitä Laura miettii? "PERKELE kun ahistaa entistä enemmän." Ahmin jo varuilta, että jos kotona on taas tilanne pahana, mutta ahminkin näköjään turhaan koska siellä on kaikki hyvin. Paska kun aina valitsen väärin (no ahmiminen on väärä ratkaisu ihan mihin tahansa) ja nyt tekisi mieli hypätä jokeen kun olen niin armottoman hölmö. Yhyy miten voin olla tämmöinen säälipaska.

(Taas tylsää, säälittävää, epätoivoista, tehotonta jne jne itsesääliruikutusta...)

Voi kunpa voisin olla syömättä tiistaihin asti, tai no vaikka koko lopuelämäni. Voisin kuvitella, että kun kerran pääsee eroon tupakasta ja tottuu siihen ettei polta, on melko helppoa kieltäytyä jatkossa (se ensimmäinen eroonpääsy tosin on varmaan tosi tosi tuskallista) koska sitä ei ole PAKKO tehdä. Mutta koska syödä täytyy joka päivä, ei ahmimisesta pääsekään noin vain irti. Paska. Mieluummin vaikka olisin ottanut sen tupakoinnin (tai no luojan kiitos en pilaa terveyttäni sekä ahmimalla että tupakoimalla).