1. Miksi aina kaupassa luulen osaavani syödä kotona kunnolla ja lastaan korin täyteen ns. vaarallisia ruokia?

2. Miksi ajattelen, että esim. jugurtti, ruisleipä ja muut peruselintarvikkeet (siis muu kuin tomaattimurska, puurohiutaleet ja omenat) ovat vaarallisia?

3. Lietsooko se, että varon näitä ruokia ja ajattelen niiden lihottavan minut possuksi (siis ihan kuin en olisi jo ja se on kyllä karkki joka minua paisuttaa) ahmimishimoa niihin?

4. Pitäisikö minun siis kiskaista joka aamu päivän ruuaksi vain litra jugurttia ja jotain rehuja niin ei varmana menisi kalorit yli ja tuntisin ahmivani ja siis illalla en enää söisi?

5. Vai pitäisikö minun vain jatkaa tällä samalla linjalla (mikä ei siis toimi) eli siis sillä linjalla ettei ole mitään linjaa tai sääntöjä tai kontrollia ylipäänsä?

6. Vai onko se liika kontrolli joka ajaa minut ahmimaan? Kunnon syömishäiriöisenä kun uskon ruokakontrollin tuovan muunkin kontrollin elämääni.

7. Olisiko parasta vain lakaista maton alle (ei minulla ole edes mattoa eikä yöpöytää eikä toista kattilaa eikä telkkaria ja alkaa vähän nyppiä tämä alkeellinen elämä) tämä syömisjuttu ja toivoa että se vain "unohtuu"?

8. Miksi minä jauhan aina tätä samaa? (Tähän minulla on vastaus: rauhoittaakseni omaatuntoa ja raivatakseni tietä Paremmalle Huomiselle. Toimii samoin kuin tiskaus: jos ahmimisjäljet korjaa pois, ahmimista ei ole tapahtunut.)

9. Kuinka monta häntää koiralla on? (Vastaus: riippuu koirasta.)

10. Jos on kymmenen päivää niin pystyykö laihtumaan kymmenen kiloa? (Vastaus: ei eikä kannata edes yrittää.)

11. Voisinko olla tyytyväinen tämänkokoisena ainakin vähän aikaa?

12. Jos joka päivä yritän oikein kovaa niin eikö homman pitäisi alkaa jossain vaiheessa luistaa kuin itsestään?

13. Miksi se hyvä olo ja mieliteko olla AHMIMATTA joka tulee aina silloin tällöin päivän mittaan ei kestä koko ajan?

14. Miksi silloin heikkoina hetkinä sattuu aina olemaan kaupan vieressä?

15. Voisinkohan huomenna olla ahmimatta?