Taas läski/ahmimispaniikki. En edes ahminut paljoa, enkä edes muuta kuin pastaa. Helvetilliset menkkakivut. Taidan niellä paketillisen särkylääkettä ja painua nukkumaan, sillä pyörin koko viime yön sängyssäni saamatta unta. Melkein niinkuin ahdisti. Oli kylmä ja nukuin kahdella peitolla ja kolme paitaa päällekkäin. Tekstasin A:n kanssa. On se kumma, että kärsitään jopa unettomuudesta samoina öinä.

Annan itselleni armollisesti anteeksi ahmiseni tänään, koska tämä on taas tällainen välipäivä. Yleensä ahmin viikon putkeen sen jälkeen kun olen ollut kotona, mutta tällä kertaa se saa jäädä tähän yhteen päivään. Ihan tyhmä olo. Ahdistaa vähän. Tahtoisin kai takaisin kotiin. Pelkään, että alan taas ahmimaan kontrolloimattomasti. Onneksi on taas lääkäri tässä kuussa, onpa edes jotain jolla vähän hillitä tätä ahmimistunnetta.

Rikollista suorastaan sanoa näin, mutta tämä päivä on ollut ihan turha. En ole tehnyt yhtään mitään, muuta kuin tyhjentänyt sen makaronipussin ja istunut koneella edes katsomatta mitään järkevää. Huomenna alkaa koulu ja ahdistaa sekin. En kestä istua siellä ja teeskennellä että minusta muka tulee jotain.

Tekee mieli karkkia. Olen ollut ilman irttareita jo kuukauden, vain koska ei niitä kotona tule syötyä. Voisin syödä jopa oman käsivarteni jos se olisi sivelty kinuskilla. Vaniljafudgeja, suklaacrisp-paloja, minttukonvehteja, liitulakuja, ranskanpastilleja, vaahtobanaaneja, vadelmasalmiakkipääkalloja, pähkinärakeita, mmmmm-mmmm. Voiko karkintuskaan kuolla? Olisikohan Makuuni auki vaikka on loppianen? Siwat ei ainakaan olleet, mutta tulipa käveltyä keskustaan ja takaisin kun etsin aukiolevaa ruokakauppaa. Jos olisin tiennyt ratkeavani ahmimaan, en olisi mennyt kauppaan ollenkaan vaikka olisinkin joutunut syömään tänään pelkkää kaurapuuroa (kaapissa ei ollut MITÄÄN kun kerran olin melkein kuukauden poissa), sitä ei ainakaan olisi jaksanut syödä jättimäisiin kalorilukemiin asti.

Nyt menen nukkumaan ja huomenna teen taas kerran pienen ryhtiliikkeen. Pakko kai mennä sinne kouluunkin, oijoi, sitähän on ihan kokonaista kaksi tuntia...