Tämä ei ollut Hyvä Päivä. Mutta tämä ei ollut Huonokaan Päivä. En ahminut sanan varsinaisessa merkityksessä, en edes harkinnut sitä, mutta töissä tuli livettyä "tiukasta kurista" liian monta kertaa (saamarin keksit joita joku aina raahaa taukohuoneeseen) ja lisäksi iltapala vähän ryösähti - varoin ja varoin syömistä koko päivän joten kai se oli odotettavissakin.

Kaiken kaikkiaan olen ihan tyytyväinen. Töissä oli ihan kamala päivä, mutta en edes harkinnut ostavani karkkia sen takia! Ja se, mistä olen erityisen ylpeä on että jaksoin töiden jälkeen lähteä vielä erikseen kauppaan (suoraan töistä -kauppareissut minun on sattuneesta syystä hylättävä) ja vielä vähän kauemmaksi kuin lähimpään markettiin jotta tulisi edes vähän liikuttua kun en kuitenkaan lenkille vaan JAKSANUT mennä. Mutta yhtä kaikki, huomenna sitten taas vähän paremmin, tänään en jaksa välittää siitä, että nyt satuin syömään iltapalana vähän liian monta näkkäriä (ostin margariinia, paha minä, vaikka tiedän että siitä se himo vasta yltyykin). Minä en ahminut ja tunnen itseni voittajaksi jo sen takia!

Ja ostin sen margariinin sen takia, kun pakko kai sitä on edes yrittää syödä terveellisesti, silläkin uhalla että rasia kuluu puoelssa tunnissa loppuun. Tukkani ja ihoni alkavat todella kärsiä tästä ongelmasyömisestä...

Polkupyörä on muuten maailman paras keksintö. Tänään ajellessani sinne kauemmas kauppaan tuuli jo vähän syksyisesti ja rakastin pyörääni ja syksyä ja sitä jännitystä, kun uusi koulu alkaa. Hih. Olen oppinut repimään iloa pienenpienistä asioista, kuten juuri syksyn tuoksusta tai siitä, että jaksaa tiskata illalla ja no, siitä, että pystyy olemaan ahmimatta edes yhden kokonaisen päivän.

Ahmiminen turruttaa.

Joskus turtuminen kyllä on se tarkoituskin.

Turtana on ihan tyhmä olla, siis jos ei ole mitään erityistä syytä haluta olla turta.