Huomenna on Hyvä Päivä. Tänäänkin oli jotensakin, mutta huomenna on Parempi. Jos olen huomenna kutakuinkin syömättä (tiedän, kostautuu ennen pitkää mutta tässä ollaan vähän niinkuin hätä kädessä) ja liikun kuin hullu, voin ehkä näyttää ihan siedettävältä farkuissa ainakin omassa sokeutuneessa mielessäni. Ja kyllä: kävin äsken lenkillä, hyvin hitaalla ja epätehokkaalla mutta kai raitis ilma on aina hyväksi. Ihme juttu, polvikin oli ihan ok (tunnustan, yritin vähän juosta mutta alkoi heti sattua niin lopetin kuitenkin fiksuna heti) MUTTA toisessa jalassa on komea rakko, joten nyt nilkutan kummallakin jalalla eri tahtiin! HAHAHAHA.

Huomenna huomenna huomenna trallalaa. Nyt minulla on taas tämä ärsyttävän optimistinen olo. Kuuntelen Kentin Vapen & Ammunition -levyltä Pärlor-kappaletta kerta toisensa perään. Kyllä minä tästä yli pääsen kyllä minä tästä yli pääsen kyllä minä tästä yli pääsen. Ei aurinko ole minua hylännyt, silläkin on vaan vähän vaikeaa elämässään. Minulla on käsissäni kaikki mahdollisuudet tehdä elämästäni Hyvää ja Mielenkiintoista ja Onnellista ja ennen kaikkea Minun Omaa. Minne kaikki se sisu on minusta kadonnut? Täytyy vain kaivaa sitä esiin, kyllä se siellä jossain tämän ihrapatjan alla on.