Juu pitkä aika siitä kun olen viimeeksi kirjoitellut tarinoita pikku elämästäni ja paljon on tapahtunut, KERRANKIN. Olen aloittanut taas uuden elämän (tänään on päivä kolme ja täytyy myöntää että alku vähän kangertelee), juonut ja syönyt liikaa, saanut töitä, tavannut sukulaisia, vittuuntunut kämppikseeen (jaa no sitä nyt ei varmaan kannata edes mainita kun semmoista tapahtuu niin usein), löytänyt uudelleen rakkaan lukuharrastukseni (ja lukenut mm. NEROKKAITA Marcel Proustia ja Georges Pereciä), aloittanut kesäloman ja hölmöillyt noin niinkuin yleisellä tasolla (hehehe, siinäkään ei vissiin mitään uutta).

Aloitamme iloisilla uutisilla. Sain töitä. Minusta tuli hotellin kerrossiivoojatäti ja olen mielettömän onnellinen, helpottunut ja väsynyt. Onnellinen, koska todella tarvitsin jotain järkevää tekemistä kesälomaksi (kun se kerran alkoi jo huhtikuussa tai käytännössä jo aiemmin sillä muutamaa tuntia viikossa ei kai varsinaisesti voi laskea OPISKELUKSI) ja nyt minulla on sellaista. Helpottunut, koska rahat oli loppumaisillaan ja aloin jo valmistautua henkisesti joko pyytämään vanhemmilta lainaksi tai alkamaan myymään persettä (jälkimmäinen vaihtoehto kuulosti houkuttelevammalta). Ja väsynyt, sillä tänään tein ensimmäisen täyspitkän päivän plus tunnin ekstraa eikä työ todellakaan ollut mitään pölyn huiskuttamista pikku hamosessa. Väsynyt mutta onnellinen. En muistanutkaan miten ihanaa on olla kunnon töissä (hehe, katsotaan kahden viikon päästä...).

Jatkamme kämppisvitutuksesta. Lasken päiviä, tunteja, ei SEKUNTEJA siihen että se painuu kesäksi kotiinsa. Tänäänkin, ei siinä vielä mitään et se alkoi leipomaan sekunti sen jälkeen ku astuin sisään (olen ihan varma että se teki senkin ihan vain vittuillakseen, sillä se on ollut koko päivän kotona joten eikö PERKELE voi leipoa iltapäivällä jos hyvin tietää että ihmiset ovat nälkäisiä töiden jälkeen eikä meidän keittiöön mahdu kahta samaan aikaan laittamaan ruokaa). Mutta sitten se vielä alkoi vatkata jotain sauvasekottimella ja ääni todella kuulostaa sillle kuin se raapisi liitutaulua sillä helvetin vatkaimellaan. Tsiisus. Tappakaa joku minut.

Sitten iloisten ja ei-niin-iloisten tapahtumien välimaastoa. Tajusin juovani aivan liikaa, joten nyt yritän pitää jonkinlaista tipatonta toukokuuta (menee yhteen irtokarkkilakon kanssa, jota on nyt jatkettu kunniakkaasti tasan kaksi viikkoa) ei-niin-tipattoman huhtikuun jälkeen. Niin siis se iloinen puoli tässä on se, että ainakin on ollu hauskaa. Seuraavana aamuna tosin ei.

Viime viikonloppuna olin siskon luona ja tuli örvellettyä sitten enemmän kuin pitkään aikaan. Kirjaimellisesti konttasin kotiin, hotkaistuani ensin döner kebabit, jollaista kukaan elävä sielu ei varmasti ostaisi selvinpäin. Sitä edellisenä viikonloppuna meni aivan liikaa tequilaa enkä edes viitsi muistella mitä silloin hölmöilin. Siskon kanssa baareissa juokseminen kannatti, koska me puhuttiin valtavasti, sellaisistakin asioista, joista ei olla koskaan ennen pystytty kunnolla juttelemaan. Joten kyllä kunnon humalasta on sentään jotain konkreettista hyötyä, ainakin siinä vaiheessa kun vielä KYKENEE juttelemaan.

Nyt tuntuu pitkästä aikaa sille, että elämä on palaamassa edes jotenkuten raiteilleen. Minulla on työpaikka ja uusia harrastuksia ja sellainen "yleisfiilis" on ollut jo jonkin aikaa hyvä, ehkä se se johtuu keväästä, tiedä häntä (hehe, hassu sanonta). Uskottelen itselleni että, kyllä se tästä ja kaikki sujuu ja tout ira bien. Huomenna muuten selviää kenestä tulee Ranskan uusi presidentti (välihuomautus mikä ei liity mihinkään). Ehkä siis tähän on hyvä lopettaa tältä päivältä. Selkää jomottaa niin pirusti että, pakko mennä vähän lepäämään. Taivaallista, tällaista TERVETTÄ väsymystä en ole tuntenut sitten joulukuun kun olin Ranskassa töissä.