Tänään on HYVÄ päivä. En tiedä miksi. Mutta tuntuu, että tämä (tällä kertaa pelottavan kauan kestänyt) alavirekausi olisi vihdoin päättymässä.

Töissä oli kiva päivä. Joku oli jättänyt kolme euroa juomarahaa, joku ulkomaalainen varmaan, ei suomalaiset ikinä jätä. Oli imurointipäivä ja mikään ei taida olla yhtä kiitollista työtä kuin kokolattiamaton imurointi. Todella näkee miten tulee puhdasta. Sitten alkoi sataa, ja vaikka sade yleensä saa minut itkemään epätoivosta, tänään satoi iloisesti. Siivosin ylimmässä kerroksessa ja katselin KESÄsateen kastelemaa kaupunkia. Oli kuuma ja satoi. Kuuma on vieläkin, en tee mitään muuta kuin kirjoitan koneella ja silti hikoilen kuin porsas, mutta se on kivaa kesähikoilua. On kesä, jipii!

Tiskasin. Laiskuus oli mennä jo oksettavuuden puolelle, sillä erääseen kippoon oli kasvanut hometta. Eikä kaapissa ollut enää yhtäkään puhdasta astiaa, paria pikkulusikkaa lukuunottamatta. Oli kivaa keittää makaronit mikrossa mehulasissa ja syödä suoraan paistinpannusta, juu... Älkääkä nyt ymmärtäkö väärin, yleensä melkein TYKKÄÄN kotitöistä. Nyt vaan oli semmonen paska vaihe ettei mikään jaksanut kiinnostaa. Kuljin parisen viikkoa jopa tuulipuvussa, kun en vaan jaksanut yrittääkään tunkea lihonutta takamustani minkäänlaisiin ihmismäisiin housuihin. Tänään tyyli sitten kruunautui kassialma-tyyliksi, kun tungin kamani vanhaan muovikassiin, ettei ne kastuisi kun ajan pyörällä. Ja niin kuin vannoin, että kaupassa voi käydä tuulipuvussa, mutta KESKUSTASSA ei. Heheh, rikki meni sekin itselleni tehty lupaus.

Olen päättänyt antaa itselleni anteeksi lihomiseni. Sellaista sattuu. Jos on sellaista ihmistyyppiä että reagoin stressiin (tai oikeastaan KAIKKEEN) syömällä niin tant pis. Minkäs sille voi (muuta kuin laihduttaa sitten myöhemmin läskit pois eli jojotella koko elämänsä). Eli nyt alkaa uusi elämä. Ostin jopa kunnon ruokaa (tai siis aineksia että voin IHAN ITSE laittaa kunnon ruokaa) kun ahmiminen ja tolkuton karkinsyönti alkoi kyllästyttämään.

Kyllä se tästä taas. Ca ira...