Ranskalainen naistenlehti Marie Claire lupaa horoskoopissaan vuodeksi 2008 minulle seuraavaa (tarkennettakoon siis jo tässä vaiheessa, että EN usko horoskooppeihin ja tämän luin vain sen takia kun tammikuun numerossa oli siitä niin tuskallisen pitkä juttu nimeltä: Astro: l'année extraordinaire, hahahahaha, vai oikeen extraordinaire...):

Jupiter s'attachera à la réalisation de vos projets, tels que déménagement (vai että oikeen Jupiter auttaa siinä, että pääsen helvettiin tästä läävästä).

Côté coeur, ca va bouger.

Une confiance retrouvée et le charisme des grands jours feront de vous la gagnante du coeur. Un homme marchera à vos côtés par intermittance. Son profil: sérieux et travailleur. Il est même possible que vous signiez un pacte avec lui (voi jessus mitä soopaa, hahahahahaha).

Ja tässä tulee parhaat palat:

La discipline donnera des résultats étonnants, vous deviendrez plus belle et plus riche (HAHAHAHA, oi vitsi älkää kun tulee ihan pissat housuun).

Ce Tarot annonce une gratification. Vous traverserez un moment de sensibilité particulière et de vulnérabilité affective. Très positif. Il y a de belles possibilités à explorer, à condition de prendre la situation comme elle est. Ne faites aucune comparaison: repartez avec les données du jour (no niinhän minä ainakin YRITÄN kovasti tehdä, siis unohtaa että olen läski ja epätoivoinen sinkku vailla mitään suunnitelmaa tulevasta).

                                         *          *          *          *          *          *

Tänään en ole ahminut enkä lintsannut enkä muutenkaan ole tainnut tehdä mitään erityisen syntistä. Huomenna pyrin samaan. Viikonloppu pelottaa jo nyt. Vaikka miten suunnittelisin kaikkea kivaa, niin en siltikään saa niitä toteutettua. Tällä kertaa yritän ainakin opiskella. Ja siivota, koska Y:n matemaattinen järjestelmä sanoo, että keittiön siivousvuoro on tällä kertaa vihreällä A:lla eli minulla. Huokaus. Kunpa tuo sade lakkaisi ja tuuli myös. Ei mikään ihme että ihmiset masentuu ja lihoo ja lihoo ja masentuu ja päätyy päättämään päivänsä hyppäämällä jokeen tai junan alle kun ei aurinkoa ole näkynyt taas viikkokausiin.

Olen edelleen erittäin ihastunut opettajaani. Ihan niinkuin joskus yläasteella, vaikea melkein istua siellä tunnilla paikallaan kun ajattelee vain sitä, miten charmant tuo mies voi olla. Muistan kun joskus juuri yläasteella meidän liikuntaryhmään tuli nuori ja komea harjoittelija, luonnollisesti siis mies, ja miten ei voinut edes liikahtaa kun pelkäsi nolosti hikoilevansa (haloo liikkatunnilla). Naurattaa nyt koko touhu. Silloin ei kyllä vielä ollut minkäänlaista läskiongelmaa. Nyt vedän vaan mahaa sisään ja toivon, ettei kukaan näe löllyvästä naamasta että olen paisunut kuin syöttöporsas, voi luoja, yhtä naurettavaa kuin tuo yllä mainittu...