No niin tällä sitä taas köllötellään, kunnolla pohjalla. Kukaan ei välitä vaikka söisin itseni hengiltä, en edes minä itse, minusta ei koskaan tule yhtään mitään ja maailma on tyhmä paikka ja päätä särkee ja nukuttaa ja napa kiristää ja kylmä ja tylsää ja radiostakin tulee pelkkää sontaa päivästä toiseen. Ja SATAA. Kappas. Sataa taas. Kastuin pyörällä koulusta tullessa ja vitutus kasvoi entisestään jos mahdollista.

Ahmin. Kaapissa ei ole taaskaan enää yhtään mitään (vaikka kävin eilen kaupassa) ja silti vain nyhjäisen tyhjästä vaikka mitä sörsseliä jota lappaa naamaan. Positiivista sentään, etten kehdannut uitettuna rottana poiketa kotimatkalla markettiin ostamaan karkkia vaikka olisin ihan hyvin tässä välinpitämättömyyskohtauksessa voinutkin, ja lisäksi olen aivan liian laiska ja viluinen ja vittuuntunut lähtemään ulos uudestaan.

Niin siis lenkkeily, mitä? Onko se jotain syötävää?

Silmissäni vilkkuvat vain suklaapalat ja hedelmänamit. Ajattelen ainoastaan perjantaita, jolloin voisin periaattessa ahmia sisuskaluni pilalle koska seuraavana päivänä ei ole koulua jossa pitäisi olla edes suunnilleen kuosissa. Miksi haluan ehdoin tahdoin linnoittautua sisälle koko viikonlopuksi miettimään mistä saisi lisää ahmittavaa? Mikä helvetti minua vaivaa?

Tänään en näe mitään syytä olla ahmimatta. Miksi en sallisi itselleni sitä ainoaa asiaa, joka edes hetken lohduttaa ja on luotettava, kun kaikki muu tuntuu menevän päin persettä - silläki uhalla, että seuraava päivä on entistäkin masentavampi. Jos en olisi näin äärimmäisen laiska paska, lähtisin ostamaan sitä karkkia. Onneksi tämä lahnamaisuuteni kuitenkin tänään pelastaa minut turmiolta.

Tänään minä yritän nukkua kunnolla. Alan ärsyttävällä tavalla jännittää nukkumaan menoa, sillä joka kerta kun väsyneenä painan pääni tyynylle, Nukkumatti - saatanan huijari - heittää päälleni unihiekan sijaan kaikki huoleni, joiden pitäisi olla liiskattuina päiväkirjan väliin lehtipinon alle ainakin yöajaksi.

Alan myös todella väsyä tähän kierteeseen, koska muuten, syömistä lukuunottamatta siis, kaikki on hyvin. HYVIN. Tänään taas tajusin, miten kivaa minulla koulussa on ja miten paljon ala kiinnostaa minua aidosti (jos ei vain tarvitsisi joka aamu lähteä polkemaan pimeään ja sateeseen). Mitä merkitystä helkkarin ahmimisella minulle on, mitä yritän sillä saavuttaa tai korvata?

*Lapsellista kiukuttelua mutta onneksi ei ole ketään näkemässä.