Minä pidän puurosta. Paljon ja varsinkin maitoon tehdystä kaurapuurosta. Voisinkin elää pelkästään sillä. Ja niinhän minä oikeastaan elänkin, irtokarkilla ja kaurapuurolla. Tänään kävin ostamassa aineksia lihapulliin sekä kaalilaatikkoon (teen aina kerralla ruokaa valmiiksi koko viikoksi, sillä vaara alkaa ahmimaan tavallista ruokaa on onneksi pienehkö) ja aikomuksenani oli valmistaa NORMAALIA ruokaa jota syödään NORMAALEIHIN kellonaikoihin NORMAALEJA määriä, mutta sitten söinkin mahan täyteen puuroa. Röyh. Ajatus oli mennä myös lenkille, mutta näinköhän tästä pääsen edes pyörimällä ulos. Pitääkö sitä puuroa aina syödä niin paljon?

Eli mösjöö Atkinsin opit eivät sopisi minulle. Olen hiilihydraattimössöihminen. En oikeastaan edes kauheasti pidä kunnon ruuasta, ja syön sitä vain koska niin kai "kuuluu" tehdä. Minun kompastuskivenä on karkki ja pulla ja keksit ja aamupalalla syötävät jutut. Kotona syön paljon leipää, täällä en uskalla edes ostaa sitä, sillä ahmisin sen hetkessä. Olen napsija. Syön myös ihan tajuttomasti kasviksia ja hedelmiä, sääli vaan ku ne on aika kalliita ainakin näin talvisin. Voilà, läski-Lauran ruokavalio. Eipä ihme että tässä kunnossa ollaan.

Tänään en sentään syönyt karkkia, ja ei kyllä kamalasti edes himottanut kun edelliset nousi vielä suuhun tasaisin väliajoin. Huomisesta lähtien yritän päästä taas mukaan ihan siihen aamupala/ lounas/ illallinen/ iltapala -kelkkaan, jospa se siitä kun oikeen pakottaa itseään.

Kävin myös puristelemassa läskejä alennusmyynnin loppurysäyksessä vai miksikä sitä nyt sanoisi kaupungilla. Voe voe voe. Nyt on jotenkin niin rauhallinen olo, ei paniikkia. Siinä ne makkarat on, mihinkä ne sekunnissa häviäisi. Minä ne olen itse siihen aikaansaanut ja minun itse on myös ne hävitettävä. Paska homma mutta minkäs teet.

Huomenna siis alkaa Uusi Elämä, jonka piti kyllä olla jo hyvässä vauhdissa. Tai itse asiassa minun ei pitänyt olla tässä jamassa ollenkaan. Mutta kenenpä pitäisi.