Ratkesin. Tunnustan. Mutta en sentään NIIN pahasti että olisin langennut vanhan ketkun karkkikunkun pauloihin. Niin alas en aio enää vajota, en ainakaan ennen kuin olen täysin varma että marketin irtokarkkipussi jää alle puoleen kiloon ja yhteen päivään (ja hei minä ihan oikeasti uskon että tämä kaunis päivä vielä koittaa, että pääsen sopuun Prisman syntiosaston kanssa).

Tässä siis totuus. Ostin leipää (hamstrasin vielä kun oikeen halavalla sai S-Marketin viimeisen käyttöpäivän tarjouksia), liikaa leipää, sekä margariinia, liian rasvaista margariinia. Oi voi. Eikä tässä vielä kaikki. Seuraavana päivänä ostin (en halavalla mutta sentään Plussakortti-paskatarjouksella) muromysliä ja täysirasvaista jäätelöä ja huitelin kaiken tämän menemään niin nopeasti että vatsa ehti tottua, ja nyt tekisi mieli hirttää itseni vaikka pussinsulkijaan koska tänäänkin sitten ahmin (tosin lievästi) ihan vain siitä ilosta kun vauhtiin pääsin. Vitulla päähän ja kyrvällä otsaan. Great, Laura.

Ja kaikesta tästä syytän sitä, että kolmenkymmenen asteen helteessä ei pitäisi tehdä hippua vaille kymmentä tuntia siivoojan töitä päivässä. Yritän syödä mahdollisimman paljon kunnon ruokaa ja tuhdin aamupalan jotta jaksaisin ja välttäisin edellisten kesien pahimmat sudenkuopat, mutta helvetti soikoon kun se ahmimishimo hiipii takaraivoon sillä sekunnilla kun paiskaa työpaikan oven päivän päätteeksi kiinni. Se on tunnesyömistä, tiedostan sen täysin. Yritän kai jotenkin rauhoittua ja lievittää vitutusta mättämällä monotonisesti leipää leivän perään kitaani, mutta en siltikään tajua, MIKSI jumalan tähden teen niin kun tiedän mikä morkkis ja entistä pahempi helleplösöys ja vetelyys siitä seuraa.

Eli lyhyestä virsi ei-niin-kaunis: väsynä repsahtaa.

Toinen virsi: mitä enemmän valinnanvaraa ja mitä halvempaa marketissa on, sitä enemmän koriin tulee kauhottua (miksi juuri vaalea leipä on niin halpaa ja sitä on niin montaa laatua mutta kunnon ruisleipää ei meinaa löytyä Turusta ei sitten millään).

Kolmas virsi ja sitten tämä (ruoka)jumalan palvelus loppuu (ei kuitenkaan ehtoolliseen hahaha sillä tänään en pistä suuhuni enää palaakaan): huomenna aloitan kunnon elämän koska olen päästänyt itseäni vähäsen repsahtamaan muutenkin vaikka eipä sekään pahitteeksi ole ollut, liika niuhottaminen kun ei johda kuin burn outiin (enemmän voisi käydä lenkillä ja uusia vaatteita pitäisi ostaa ja kampaajakin olisi ihan kiva ja siivotakin voisi jos huvittaisi ja tämä kaikkihan kuulostaa oiken mukavalle ja kelvolle Uudelle Elämälle!).