Tulin siihen lopputulokseen (noin miljoonannen kerran), että minun kanssa on aika mahdotonta elää. Aika surullista siis, että ainoa ihminen joka tulee takuuvarmasti aina pysymään mukana minun elämässäni on MINÄ ITSE ja jos 21-vuotiaana ei enää kestä katsella pärstäänsä niin ehkä se sitten on, kuten kerran yhden tosi hyvän ystävän kanssa puhuttiin, parasta kuolla kolmekymppisenä elettyään lyhyen mutta intesiivisen ja onnellisen elämän. Paska homma vaan kun tällä suunnitelmalla minulla olis yhdeksän vuotta aikaa ottaa itsestäni kaikki ilo irti ja ei oikeen näytä onnistuvan...

S niinkuin Sika. Röh röh. Lopetin ruokapäiväkirjan pitämisen, koska se olisi aika masentavaa luettavaa. Tänään meni mm. litra jäätelöä ja kämppiksen hillo lusikalla suoraan purkista. Enpä olisI uskonut, että minä olen se possu, joka syö toisten ruuat ja ostaa sitten tilalle uudet. Ei ollut eka kerta kun tongin kämppiksen ruokakaapilla. Olen nimittäin joutunut jo muotoilemaan uudet margariinit rasiaan samalla tavalla kun ne siellä ennen kommandoiskuani oli...

No nyt alkaa sitten Pähkähullu professori osa 352 vai mikä lie telkasta ja taidan alavireessäni alentua katsomaan semmoista roskaa...

Aloitan taas huomenna elämäni alusta, HAHAHAHAHAHAHA.