Olen ollut maanantaistä lähtien leikkimielisessä karkkilakossa, ja nyt täytyy kyllä sanoa, että makeanhimo on SUUNNATON. Möisin vaikka mummoni jos saisin edes vähän haistella irtokarkkipussia. Vetää antaumuksella nenääni sitä äklömakeaa tuoksua ja kuvitella, nyyh, siis vain kuvitella, että jauhan sitä moskaa suussani enkä mielikuvituksessani.

Olisi taas kaikki syyt ahmia. Ensinnäkin olen ollut maanantaista lähtien muutenkin aika kiltisti syömisen suhteen (puuroa on tosin mennyt ihan järjetön määrä, kuka normaali ihminen muka syö ison elovenapussin noin viikossa minä vaan kysyn, ja nyt taidan alkaa en nyt varsinaisesti vieroittamaan itseäni siitä, vaan vähän rajoittamaan annoksia) ja mieli on aika iloinen. Siispä, tadaa: voisinpa pilata sen ahmimalla! Sitten toiseksi, ulkona SATAA. Heräsin aamulla kuudelta siihen, kun tuuli ulvahti niin kovaa että koko sisäpiha vonkui. Ja sataa. Sataa. Sataa. Eli tänään en taida pistää edes nenääni ulos. Sitten tietysti nämä ikuisuussyyt kuten että viikonloppuisin laihdutuksen saa pistää tauolle (NOT) tai kun kämppikset on taas niin vittumaisia ja ei tee mieli kunnon ruokaa ja voisi vaan käydä Makuunissa hakemassa kasan leffoja (ja myös kasan karkkia luonnollisesti) ja MAATA LAHNANA sängyssä tekemättä yhtään mitään.

Ei tämä päivä vielä siis pilalla ole. Itse asiassa en ole pistänyt suuhuni vielä mitään, koska ompelin niin innoissani koko aamun ettei ruoka tullut edes mieleen (taivaallista). Sain valmiiksi laukun. Eilen meinasi tulla hulluus kangaskaupassa. Tongin varmaan tunnin siellä alepalapuolella ja lopputuloksena tulin kotiin huomattavasti köyhempänä mutta pää täynnä ideoita ja kassi pullollaan kangasta. Taivaallista sekin, siis olla pitkästä aikaa taas innoissaan jostain.