En osaa sanoa ei. Huomenna on yksi juttu (en voi paljastaa sitä tässä koska sitten kaikki saisivat tietää kuka läskipossu-Laura oikeasti on ja jäisin siis armottomasti kiinni tämmöisen paskablogin pitämisestä ja täytyy siis tarkentaa vielä että kuolisin jos esimerkiksi äitini lukisi tätä, tai no äitini kuolisi ensin ja vainoaisi minua sitten taivaasta käsin siihen asti että todella hyppäisin jokeen) ja tähän juttuun siis olisi ihan välttämätöntä (siis minulle ja minun itsetunnolleni!!) olla edes pikkasen soukemmassa kunnossa. LUOJAN KIITOS että en sentään ahminut kertaakaan viikonloppuna.

Sitten minulla on kamala koti-ikävä ja se kyllä helpottaa kun pääsen sinne ihan pian. Mutta tämä viikko ennen sitä on kyllä ihan yhtä tuskaa. En nuku, en pysty keskittymään, tahdon vaan  k o t i i n .

Koulukin menee taas vaihteeksi ihan päin helvettiä. Tänään sentään sain tunnille mentyä, jihaa.

Vali vali vali ruikun ruikun ruikun.

Ja sitten: normaalista kevennys/ei-ahmimislaihdutuksesta ei ole kyllä yhtään mitään hyötyä. Olen taas lenkkeillyt ihan mielipuolena (no on kyllä ollut kivaa kun on ollut niin mahtavat ilmatkin, ei sillä) ja kieltäytynyt irtokarkeista ynnä muista katalista herkuista ja muutenkin syönyt niin tip top etten itsekään meinaa uskoa. Ja mikä on lopputulos: farkut menee hädintuskin jalkaan ja naama muistuttaa lähinnä perunasäkkiä (nojaa se nyt on pelkästään siitä kun ei nuku kunnolla). Siis haloo, nyt tulee mauton vertaus mutta eikö vankileirilläkin laihdu juuri sen takia kun syö liian vähän?? Taidan palata takaisin irtokarkkiruokavalioon. Sillä oikeasti laihtuu kun vaan tekee sen oikein.

Eli kyllä, vähäsen turhauttaa.