Eilisen ja tämän päivän yhteenvetona, conclusionina, voisi sanoa, että ihan hyvin menee. No olipas latteasti sanottu. Ihan hyvin? Onko eilinen lähes syömättömyys ja tämän päivän nutella-purkki ihan hyvin? Minun mittakaavassa kyllä.

Eilinen oli aika hauska päivä. Olin kiltisti koulussa, kävin illalla lenkillä enkä edes ahminut. En kyllä paljoa syönytkään, mutta en siis  a h m i n u t . Söin kyllä kaksi suklaapatukkaa koulussa.

Menin eilen bussilla kotiin, ja etupenkille istui muuan puistokemisti, jolla oli kädessään arvattavasti Alkon kassi. Mies siinä sitten jutteli itselleen tai kuskille, miten lupaa olla juomatta bussimatkan ajan. Kyllä minä perkele viisitoista minuuttia kestän olla ilmankin, mutta kotiin kun pääsen niin sitten korkkaan litran kossupullon. Näin se mies puhui, ja minulle tuli ihan itseni ja oma ahmimistouhuni mieleen.

Tänään oli kerrankin lyhyt päivä koulussa ja heräsin juuri taivaallisen pitkiltä päiväunilta. Taivaallisen. (Nukuin kuin pikkuvauva viisi villapaitaa päälläni ja heräsin kuolalammikosta.) Nyt alan tehdä koulujuttuja, tämä bloggaaminen tässä on lämmittelyä esseeseen.

Tänään tulin, myös bussilla, kaupan kautta kotiin. Ja kaupasta jääkaappiini tai oikeastaan suoraan suuhuni itsensä kutsuivat kalapuikkopaketti sekä nutellapurkki. Ei paha, kai. Kaupassa ajattelin, että ottaisin vielä jäätelöä ja keksejä tai siirtyisin ihan suosiolla irtsareihin, sillä kokemuksesta tiedän, ettei maha ole ahmimismielessä kuin puolitäysi vaivaisesta kalapuikkopaketista ja piskuisesta, 350 gramman nutellapurnukasta (ja kyllä, se oli sitä ihan aitoa, koska tähän Suomi/Turku-allergiaan ei mikään Pirkka-sotku kelpaa), mutta sitten ajattelin, että kyllä ne riittää, koska en HALUA vetää övereitä. Ja ne riitti!

Joten nyt minulla on ihan hyvä olo. Sain sokeriturrutukseni, en ostanut kiloa irtokarkkia, eikä yhdestä nutellapurkista kannata itseään kiikkuun vetää. Ja kalapuikot on kunnon ruokaa, ainakin melkein, ja ihan syntisen hyvää vielä kaiken lisäksi. Lisäksi söin ison kasan porkkanaa ja paprikaa, joten ruokaympyräkään ei ollut pelkästään oranssin suorakulmion muotoinen.

Huomenna minulla ei ole koulua, ja jos jaksan, ajattelin lähteä metsästämään vähän joululahjoja sekä uutta tuulipukua. Tuntuu, etten ole käynyt ihmisten ilmoilla vuosikausiin, sahaan arkena väliä koti-koulu-marketti-koti ja viikonloput ryven itsesäälissä peiton alla. Minulla on koti-ikävä edelleen.