Tai no mikä nyt onkaan normaalia, minulle...

Tänään olen ollut kiltti tyttö koko päivän. En ole ahminut, pesin tukan, kävin lenkillä, nyt pesen pyykkiä ja valmistaudun henkisesti imuroimaan. Karkinhimo on edelleen valtaisa, ei käy kieltäminen. Uskaltauduin kuitenkin kauppaan ja onnistuin ostamaan vain normaalia ruokaa, mukaanlukien margariinia. Margariinirasia voi olla minun koitokseni, se, jota yritän kiusallanikin olla ahmimatta kaikkea kerralla. Luonnollisesti ostin myös leipää, joten kyseessä on tuplapotti jos en ahmi niitä heti tässä nyt.

Hoitoni (miksi muuksi sitä voi kutsua??) soitti eilen illalla, joten pahin ahmimishimo katosi sen siliän tien ja leijuin seitsemännessä taivaassa aamuun asti - kerrankin onnenhuuma ja eräänlainen leijuminen ei liittynyt sokerihumalaan. Näemme viikonloppuna. Ihme kyllä, olen melkein tyytyväinen itseeni. Olen iloinen, että kerrankin tuntuu hyvälle. En stressaa edes läskimakkaroistani, melkein jopa hyväksyn ne osaksi ruumistani tällä hetkellä. Olen myös iloinen, etten panikoi tätäkin juttua piloille heti kättelyssä. Ja muutenkin. Tuntuu hyvälle. Ei ahdista. Sanotaan, että toisten hyväksyntä ei korjaa sitä, ettei itse arvosta itseään, mutta eipä siitä kai haittaakaan ole. En edelleenkään tiedä, mitä tästä tulee vai tuleeko mitään, mutta ainakin olen saanut aimo annoksen itseluottamusta kaikkien surkeiden mies- ja ruokajuttujeni päälle.

Huomennakaan en ahmi. Kun oikein tarkkaan ajattelee, ei minun yhtään tee mieli. Ei minulla ole mitään "hyvää" syytä pilata enää yhtäkään päivää syömällä mieltäni matalaksi. En enää jaksa elää rajoitusvankilassa, jonka olen ihan itse ansiokkaasti kehitellyt ympärilleni. Margariini on iloinen asia, samoin karkki, ja jos nyt haluaisin mennä ostamaan pussillisen irtokarkkia, voisin ihan hyvin mennäkin. Kunhan se pussi olisi pienempi kuin rekkalastillinen. Tässä vain on taas kyseessä se mukava pikkujuttu, ettei minun juurikaan tee mieli jos ajattelen tarkasti. Karkinhimo on kieltämättä valtava, ja ajattelen sitä kaiken sen ajan jolloin en ajattele sitä hoitoani, mutta ei se ole todellista himoa. En minä oikeasti halua sitä ähkyä mikä tunnin ahmimisorgiasta seuraa.