Tunnustan heti alkuun: tänään kepsahti mopo päin irtokarkkilaaria niin että ranskanpastillit senkun lenteli. Lyhyellä matikalla: maanantai + räntäsade = repsu. Kahden ja puolen viikon kova työ kuin kankkulan kaivoon, sillä tiedän kokemuksesta, miten huomenna himo on entistä karmeampi.

Täytyy kyllä sanoa, että maistui taas pitkästä aikaa muulle kuin paskalle. Voi kuinka rakastankaan sitä esanssista makua ja rasvatahmaa joka jää suklaista kitalakeen. Tämän takia harrastan myös Lidliä ja muutenkin ulkomaista ruokaa (noniin te jotka ajelette citymaastureilla ostamaan lähikaupasta kotimaisia luomutomaatteja ja karitsan, nyyh, eli lampaan vauvan, jauhelihaa, hirttakää toki minut ilmastonmuutoksen edistämisestä), koska suomalainen murkina vaan maistuu liian puhtaalle. Mikään ei voita Danonejugurtin ja kaasuun pakatun leivän teollista sivumakua.

Noniin, edellinen oli taas sarjassa: Laura tulee (ruoka)kaapista osa 485749.

Ja noniin, jatketaanpa siihen mihin jäin eli: a) söin karkkia, ja yritän tässä tolkuttaa itselleni että se ei haittaa koska tämä ei ole eikä myöskään tule olemaan ahmimisputki b) menkat ja kaamea mahakipu eli ihan sama onko huomenna pontsona sokerista vai naistenvaivoista c) vihaan itseäni ja tätä ruhoa vaikka ei pitäisi, koska minä kyllä pääsen näistä läskeistä eroon d) pitäisikö vetää ihan överiksi koko loppuvuosi kun tällä linjalla kerran ollaan jo näin pitkälle menty ja aloittaa sitten perinteisesti Uusi Elämä Uutena Vuotena - krapulassa ja kinkkupöhnässä, ja lopettaa koko paska kyllästymiseen loppiaisena.

Iiiiiääähh miksi menin niin helppoon nakkiin kuin kändikingiin ja vielä lähimmästä kaupasta jossa on huonompi valikoima? Ärsyttää. Olen mielikuvitukseton, ja ahmijapeikko alkaa taas nostaa päätään tuolta jostain sängyn alta jonne sain sen vähäksi aikaa potkittua. Epätoivoinen yritys olla loppuvuosi ilman irtokarkkia alkaa NYT. (*Muheva potku sille peikolle.)