...Laura ahmi. Eurosaldo siis nollassa ja taidan mieluummin käyttää ne pari säälittävää lanttia lisämässyyn kuin alkaa niitä kiikuttamaan johonkiin keräyslippaaseen. Kjäh kjäh. Miljoonapottiaan saavat odottaa, sillä Laura on ITSEKÄS ja lihava.

Karkkitiedotus: Stockalla on hullut päivät ja karkki muistaakseni neljä (NELJÄ!!) euroa kilo. Tuommoiset pitäisi lailla kieltää tai ainakin antaa heti kättelyssä porttikielto tämmöisille ruuan väärinkäyttäjille.

Mutta minä en siis ostanut karkkia, en en en, luojan kiitos (ja aion lauantaihin asti vältellä keskustaan menemistä ettei vaan tulisi tuota hullujen päivän osta osta osta vaikkei tee edes mieli -kiusausta siis vaikka tosiasiassa tekee kyllä niin paljon mieli että voisin purra joltain pään poikki, siis karkkia, ei muuta). Ahminpa sitten "vain" taas jääkaapin tyhjäksi, ratatouillet ja kaikki. Lisäsin oikeen ekstraöljyä ja -suolaa, röhröhröh. Päälle meni taas puuroa niin että vatsa vonkuu tuskasta plus kaikki hedelmät ja ties mitä muuta. Ei sinänsä mikään edes epäterveellistä tai tuhtia, mutta niin... (*Katsoo itseään pettyneenä kuin koiranpentua jolta on juuri päässyt vahinko lattialle.) Oliko pakko? Ja vielä kaikki tuo yhteen menoon? Mahaan koskee mutta siitäkin huolimatta tekee mieli lisää ahmittavaa, karkkia lähinnä. Rasittavaa kun ei voi pitää kotona edes semmoista perusruokavarastoa. Jos tulisi sota ja ruuan saanti hankaloituisi niin kuolisin ensimmäisten joukossa NÄLKÄÄN. Voi kuinka hupaisaa.

Mutta eipä tuo nyt tätä mahakipua lukuunottamatta maailmaa kaada. Huomenna ehdin aamulla tekemään pitkän lenkin ennen koulua joten kai se jotenkin kompensoi. Pari puurolautasellista pystyy kai kuluttamaan liikunnalla mutta paria kiloa karkkia ei (olen selittelyn maailmanmestari). Eli siis hyvä minä: taas yksi päivä lisää karkitta - tämä ilta siis menee siihen, kun yritän vieräyttää itseäni tästä tietokoneelta sänkyyn, en varmana edes pääsisi pyörän selkään ja hakemaan huumettani tämmöisenä pallona.