Hhhmmph. Kävin kaupassa. Ei ollut tarkoitus mutta jalat vaan marssi kuin lumottuina äsmarkettiin suoraan koulusta kip kap kip kap supervauhtia. Syitä? 1.Herkutti. Siis teki ihan pirusti mieli karkkia. Isoa lihavaa pussia tätänykyä lähinnä paskalle maistuvaa candykingiä. 2. Väsytti - huono syy. 3. Kävelin kouluun mennen tullen josta tuli noin 2 h 10 min reipasta liikuntaa joten - harvinaisen hatara syy tämäkin - olisihan sitä voinut vähän itseään hemmotella (hemmotella?!? voi jumankauta nainen... hemmotella?!? jessus...).  4. Koulun ruokalassa oli niin kamalat jonot ettei minä ja luokkakaverini viitsitty jäädä jonottamaan koska jos sitä ruokaa joku kaunis päivä olisi nassunsa eteen saanut, ei sitä olisi ehtinyt syödä myöhästymättä seuraavalta tunnilta joten päivän tervehenkiset ruokailut meni ihan plörinäksi (huom huom söin sentään aamupalan tänään).

Joten menin siis koulusta suoraan kauppaan ja munasin - taas kerran. Nyt tämä päivä on ainakin mennyt ihan plörinäksi kun olen hemmotellut itseäni taas jälleen. Olisi se ollut pelastettavissa jos olisin tullut suoraan kotiin koulusta tai mennyt vaikka vähäksi aikaa kirjastoon rauhoittumaan, mutta mutta... Tämä on vaan taas tällainen kausi. Vaikka söisin sata kiloa karkkia päivässä, mieliteko ei katoa eikä vatsani tule täyteen. Ajattelen karkkia ja muuta mässyä joka sekunti mutta tiedän, että se menee pian ohi, pakkohan sen on. Varmasti taas joku naistenvaiva ja hormonimyrsky, olen jo oppinut tunnistamaan tällaisen. Ensi viikolla kaikki saattaa taas olla hyvin ja pystyn olemaan ahmimatta. Nyt sitten, no, ahmin sydämeni kyllyydestä ja inhoan itseäni tovin ja kohta kaikki on taas  h y v i n  eikös juu.

Äsken kuitenkin siellä helvetin esikartanossa eli rakkaassa äsmarketissani löysin itseni taas kerran irtokarkkilapio ahnaissa hyppysissäni koska olin koko matkan koululta ajatellut vain sikamaista kuormaa vaniljafudgeja ja liitulakuja ja susupaloja ja niitä värikkäitä eläinkarkkeja ja kaikkia muita (tätänykyä lähinnä paskalle maistuvia) ihanuuksia. Sitten katselin hetken niitä täysinäisiä laareja ja pistin kauhan pois. Mitäääääh, kauhan pois? KYLLÄ. Pistin kauhan pois, koska aloin ajatella aivoillani mille ne viimeiset karkit maistuu. Ja ne maistuu lähinnä paskalle. Sama kuin pahvia jäystäisi. Ihmettelen siis suuresti, mistä tämä jumalaton himo irtokarkkiin edelleen kumpuaa, sillä viimeiset puoli vuotta olen "joutunut" mäyssyttämään ne pussin viimeiset karkit melkein kuin pakolla, koska vajaata pussia ei voi panna jemmaan mutta ei kerran maksettuja karkkeja roskiinkaan heitetä.

Eli siis päihitin karkkikuninkaan 1-0 mutta Ruispalapussi + kokonainen margariinirasia (!!) pesivät minut nöyryyttävällä tavalla.

Huomenna sitten paremmin.