Arvatkaa mitä tein viikonloppuna?

Kyllä vain: olin töissä, ahmin ja itkin. Nyt en jaksa olla edes vihainen itselleni. Sellainen katuvainen vain. Kuin koiranpentu joka on tehnyt jotain tuhmaa mutta eihän semmoiselle voi olla äkäinen. Olen pettynyt, hirvittävän pettynyt taas, koska se ote, jonka luulin jo tästä jutusta saaneeni, alkaa taas pahasti kesää kohden lipsua ja minä en halua ahmia tätä(kin) kesää piloille!

Koska olen selittelyn jos en ihan maailman niin ainakin Suomen mestari niin keksin itselleni "järkevän" syyn ahmia taas: elän jonkinlaista siirtymäkautta ja se ahdistaa. Vaikka kaikki muutokset, joita elämässäni nyt tulee (muutto, yksin asumisen opettelu, koulun loppu ja sen mahdollinen vaihto jne jne) ovat periaatteessa positiivia, niin muutoksia ne ovat kumminkin ja minä reagoin syömällä. Voilà. Minä reagoin syömällä iloon, suruun, stressiin, helpotukseen, pettymykseen, tylsyyteen, ahdistukseen, you name it.

Mutta nyt riittää taas. Pitääpä aina käydä pohjalla ollakseen taas pari päivää kunnolla. En minä voi enkä HALUA jatkaa näin. Tasaisin väliajoin pitää aina oikeen muistuttaa itseään, ettei ahmimisen lopettaminen ole mikään rangaistus - vaikkakin ainoan takuulla toimivan lohtu- ja turvakeinon riistäminen itseltään kuulostaa kyllä aika julmalle. Minun elämäni olisi niin paljon parempaa, jos vaan lakkaisin tämän itseni kiduttamisen, ahmimisen ja itseni sättimisen, ahmimisen ja itseni sättimisen, ahmimisen ja itseni sättimisen, päivästä ja vuodesta (!) toiseen. Ketä se auttaa jos vihaan itseäni? Ei minua ainakaan.

Ehkä minua stressaa sekin että viime kädessä se olen minä itse, joka minut tästä suosta vetää - vaikka SAIRAUSHAN tämäkin kai on. Välillä olisi niin helvetin paljon helpompaa olla vielä lapsi.

Paitsi että taisin jo lapsena olla enemmän tai vähemmän ruuan väärinkäyttäjä: ahmin aina liikaa mummolla ja papalla, leireillä ja kavereiden syntäreillä ja lysti loppui usein siihen, että oksensin.

Hienoa, olen siis lapsi-bulimikko ja ahmija-aikuinen. Toivottavasti sitten kun olen vanhus, on jo keksitty joku uusi syömishäriö koska anorektikkoa minusta ei saa tekemälläkään.