Huomenna ei ala uusi elämä vaan huomenna Laura lähtee laivalle!

Uusi elämä alkaa siis tiistaina tai aikaisintaan maanantaina kun olen toipunut krapulasta sekä krapulan krapulasta jättitobleroneineen ja sukulakuineen. Mutta ihan sama! En aio ottaa mitään ahmimis/syömis/krapulamässäämismorkkista koska se kuuluu asiaan. Totuuden nimissä ostin kyllä sunnuntaita varten tänään puoliterveellistä dagen efter -sapuskaa mutta itseni tuntien se jää syömättä ja kaivan enemmin repusta tax free -ostokseni. Ja kyllä: aion ostaa karkkia koska sekin kuuluu asiaan. (Hahaha, tässä en edes pyri kuuluisaan käänteiseen psykologiaani mutta hyvä jos se toimii silti...)

Eilen todella yritin mennä luovuttamaan verta mutta en päässyt koska hemoglobiini oli liian matala.

Ja eilen myös olin kiltisti koulussa ja hymyilin opettajalle ja taisin viitatakin kerran (tai sitten vastasin viittaamatta, paha tapa joka minulle on tullut vasta kypsällä iällä).

Enkä ahminut. Tai hetkonen. Taisin minä vähän. Mutta sitten lopetin ja menin lenkille ja heräsin tänään aamulla kamalaan nälkään. Olisi ehkä syytä opetella syömään monta pientä annosta yhden jättiläismäisen sijaan. Nojaa nyt minulle on ihan sama kunhan energiamäärä jota en siis edes laske pysyy suunnilleen ihmismäisenä.

Jos minulla olisi vaaka niin nyt se varmaan olisi ystäväni - lievästä ahmimisesta huolimatta todella TUNTUU vähäsen laihemmalta sillä luulen että perstuntumalla laskettuna olen syönyt vähemmän. Hahaha, liekö taas sairaan mieleni kepposia tai muuta harhaisuutta. No ihan sama sekin kunhan päässä on hyvä olo. Ja ei: tänään en ole juonut muuta kuin liikaa kahvia (TAAS).