Välillä tuntuu että blogini joutaisi romukoppaan, koska se ei enää palvele tarkoitustaan. Silloin kun meni tosi perseelleen (huom! nyt kai ei enää sitten mene) tänne oli mukava kipata kaikki paska ja ehkä sen jälkeen onnellisesti unohtaa se - ja aloittaa uusi elämä vain mokatakseen uudelleen. Nyt kirjoitan enemmän normipäiväkirjaan jos sille tuntuu, ja mikä parasta, minulla kai oikeasti kerrankin menee niin hyvin, etten tarvitse Yhden naisen paskakoppaani enää. Napanuora on katkeamassa.

Minulla siis menee hyvin. Bulimoin edelleen maanantaisin, mutta se kai annetaan anteeksi tytölle joka ennen harrasti sitä joka jumalan päivä. No jaa tunnustetaan, kyllä minä muutenkin kuin maanantaisin hölmöilen ruuan kanssa, mutta VAIN maanantaisin (ja satunnaisesti tiistaisin) se on maailmanloppu. Eli siis yhtä kaikki, ahmin edelleen kuin sika, mutta päässäni minulla on jo jokin rauha tämän suhteen. Ja joskus pystyn olemaan ahmimatta jopa viikon putkeen.

OooooooOOOoooooOOOhhhHHHHhhh.

1. Olen edelleen yhdessä tämän unelmamiehen kanssa. Menen piakkoin jopa tapaamaan hänen vanhempiaan ja raahaan hänet tapaamaan omiani. Olen mennyttä naista, muttei se ahdista. Kuulitteko, se ei ahdista. Tuohon ensimmäiseen viralliseen vierailuun täytyy kuitenkin laihtua pari kiloa, hahahahah. Ahaha.

2. Kerroin siskolleni syömishäiriöstäni eräänä heikkona hetkenä. Seuraavan päivänä teki mieli hypätä häpeästä Aurajokeen, mutta se oli jäässä. Nyt ei enää hävetä, sillä puhuimme ja tulin siihen lopputulemaan, että siskoni on minun sankarini. Kertakaikkisen ihana ihminen. Olen onnekas pikkusisko, enkä tiedä miten sanoisin hänelle miten rakas hän minulle on.

3. Tällä hetkellä olen koulun harjottelussa ja se on perseestä. Puolet jäljellä, ja tähän mennessä olen pillittänyt elämän kurjuutta joka ilta.

4. Pyörästäni hajosivat vaihteet kun ajoin pakkasessa. Mokoma murheenkryyni koko paska fillari. Olisin viskannut senkin suutuspäissäni Aurajokeen (jos vain se olisi murtanut jääpeitteen) sen jälkeen kun olin perjantaiaamuna nitkuttanut ykkösvaiheella keskustaan taluttaen joka ikisen jäisen suojatien ja väistellen koiranpaskaa.

5. En edelleenkään ole tämän vuoden puolella (siis viimeeksi silloin ennen joulua en edes muista milloin) laittanut suuhuni yhtäkään marketti-irtokarkkia. Myös muu korillinen herkkua kaupasta yhdeksi illaksi - käyttäytyminen on jäänyt hyvin vähälle.

6. Olen täysin persaukinen, mutta jotenkin tuntuu, että sekin järjestyy. Eipä ainakaan tule ostettua kallista ahmittavaa - eikä kyllä tuhlattua muutenkaan. Maailma pelastuu.

7. Uskon, että joku päivä olen vielä terve ja normaali.