Huomenna on Uuden Elämäni Ensimmäinen Päivä. Tämä viikonloppu oli pohjanoteeraus, emämunaus, täyskämmi, joka todisti, että minulla ei ole mitään kontrollia tai rytmiä silloin kun olen itsekseni. Melkein menee paremmin silloin kun olen töissä. Ja huomenna olen. Joten tein taas tyhmän (?), erittäin löyhän suunnitelman ja aion myös noudattaa sitä.

Kahden viikon päästä on pienehköt sukupippalot ja lupasin mennä. Tämä tarkoittaa sitä, että minulla on kaksi viikkoa aikaa rääkätä itseni sellaiseen kuntoon, että mahdun johonkin kaapista löytyvään koltunretaleeseen - uutta en osta koska kaappi todella PURSUAA vanhojakin vaatteita (ostan sitten kouluun jotain kivoja arkivaatteita, niitä kun tulee pidettyäkin). Pian noiden kemujen jälkeen alkaakin sitten koulu, joten jos en päästä itseäni lösähtämään siinä välissä, saatan jopa olla jotensakin tyytyväinen itseeni Todellisen Uuden Elämäni alussa. Tämä siis on suunnitema. Ja jumalauta aion pitää siitä kiinni. Itsesäälikiintiö taitaa olla taas toistaiseksi täynnä tämän viikonlopun jäljiltä.

Kaikki olisi periaatteessa hyvin, jos en ahmisi. Minulla on uusi opiskelupaikka, ihana asunto, rahaa on jäänyt kesältä ihan kivasti säästöön niin ei ole ihan hirveää huolta edes talven yli pärjäämisestä (aloin silti tämän kuun alusta laittaa KAIKEN ylös ja vähän alkaa vahtia varsinkin öhöm karkkiin menevää rahaa), ihmissuhteet ovat kutakuinkin kunnossa (paitsi kotiin mutta se nyt ei tästä varmaan parane) ja olen fyysisesti terve ja voisin tykätä elämästäni - jos en siis ahmisi. Olen 22-vuotias ja tuhlannut liian monta vuotta itseni inhoamiseen ja ruualla leikkimiseen. En usko, että paranen tästä ihan täysin koskaan, mutta kuten olen ennenkin kirjoittanut, paljon syömisellä ja paljon syömisellä on eroa. Ei huvita enää olla sairas, haluan elää normaalia elämää ilman, että se, olenko ahminut vai en rajoittaa jokaista liikettäni. Olisi luksusta pystyä lähtemään vaikka leffaan ihan tuosta vaan. Siihen pyrin.

Tärkein ja oikeastaan ainoa asia tällä hetkellä uudessa elämässäni on saada ruoka-asiat edes vähän vähemmän oksettaviksi. Listaan tähän vähän niin pysyy pää kasassa:

1. Ruokaa säännöllisin väliajoin. Vähintään 5 tunnin välein. Ihan sama onko se kunnon terveellinen ravintoympyrän ja lautasmallin mukainen ateria vai suklaalevy nutellakuorrutuksella (hei, nutellaahan en ole ahminut pitkään aikaan!!), kunhan sillä on alku ja loppu ja se toistuu säännöllisesti.

2. Suuntaa-antava kalorien laskenta. Vihanneksia ja muita rehuja saa syödä à volonté ja mielellään pitääkin. Ei kuitenkaan niuhottamista. Ruoka+liikuntapäiväkirja.

3. Herkkupäivä kerran viikossa, olkoon se nyt sitten vaikka se sunnuntai. Silloin saa vetää vaikka oman mummonsa kinuskikastikkeella mutta seuraavana päivänä putki ei jatku.

4. Kotiin ei YHTÄKÄÄN ahmimisriskiä kasvattavaa ruoka-ainetta. Joten ei siis nälkäisenä kauppaan.

5. Pikku repsut (esim. kahvitunnilla dominokeksi) ei kaada koko päivää.