Lyhyestä virsi kaunis: ahmin, ja heti kun olen vähän purkanut pahaa oloani tähän netin paskalootaan, menen nukkumaan. Kyllä, ahmin. Kyllä, menen nukkumaan kahdeksalta illalla.

Suututtaa niin, että voisin tappaa itseni. No en sentään. Mutta silti. Mahaan koskee niin maan saatanasti koska sinne kippaantui juuri pussillinen pastaa ja purkki pestoa. Pestoa? Mistähän vitusta sekin tuli mieleeni kaupassa? Vetäisin huiviini myös litran jäätelöä (ei edes mitään lighttikamaa niinkuin yleensä) ja muutaman päärynän. Voitte vain kuvitella mahakramppini. Joudun varmaan huomenna menemään terkalle sössöttämään miten vatsalaukkuni poksahti yön aikana (ja sitten joudun ostamaan painepesurin siistimään makaronin ja jäätelönroippeet seiniltä). SAATANA.

Syy: väsymys (?). Tulen hulluksi kun en saa nukuttua. Eipä ihme että valvottaminen on eräs kidutusmenetelmä. Tänäkin aamuna heräsin kesken painajaisen noin viiden aikaan enkä enää saanut unta vaikka olin puolikuollut. Olen yrittänyt kaikkea, pikku kävelyjä illalla, puuroa, viileää makuuhuonetta, lukemista, lampaiden laskemista, pehmeää pyjamaa, mitä nyt mieleen tulee. Olen myös yrittänyt karsia stressaavia asioita ja (kuten äna ehdotti ja kuten teen usein itsekin) listata koulutöitä ja muita ja rastia niitä pois jotta lista näyttää vähemmän stressavalta mutta ei se auta ja olen epätoivoinen.

Minuutti sitten minua nukutti, nyt ei enää. Aamuyöt ovat kuitenkin pahimpia.

Ja sitten ahmin kun väsyttää ja ahdistaa ja nyt mahaan vielä koskee niin helvetillisesti, ja ihan omasta syystä, että kierin varmaan koko tämänkin yön tuskissani - ja omantunnontuskissani.

Vittuako se auttaa, että makaa yöt sängyssä miettien miten lihava olen, miten rahat loppuu, miten koulu stressaa ja miten sotkuista kotona on. Sen sijaan että tekisin noille asioille jotain, makaan siis sängyssä vatvomassa niitä. Kyllästyttää kaikki, varsinkin tämä ahmimiskuvio. Voisin vain parkua.

Mutta nyt, au revoir ja bonne nuit. Jospa huomenna olisi edes vähän parempi päivä.

Hah, mutta tänään en ostanut karkkia!! :) Hahaha, pakko ihan pistää hymiö! Viimeisellä luennolla kuola melkein valui suupielistäni kun ajattelin miten ostaisin ison pussin candykingiä kotimatkalla, mutta en ostanutkaan, hip hei. Joten ehkä pasta, vaikkakin liiallinen, oli ihan ok kun kerran "pakko" oli jotain ahmia.

Katsokaapa miten tämä "netin paskaloota" parantaakin mielialaani. Jos vain tämä mahakipu hellittäisi...