Tänään on taas jälleen Paska Päivä eli PP. Itsesääli eli I on myös jotakin megalomaanista. Ja jos vielä muistatte niin A tarkoitti Ahmimista. Tämä päivä on siis PIIPAAAAA.

PP alkoi heti aamusta. En näköjään saa nukuttua kunnolla enää edes viikonloppuisin - viime yönä syynä ei edes ollut ahmimisen aiheuttama ähky, liikahikoilu, läskipaniikki tms vaan ihan semmoinen perusahdistus. Kampesin kuitenkin itselleni lenkille ja melkein piristyin. Mutta sitten PP kävi päälle kuin yleinen syyttäjä. Ahmin. Sitten kömmin takaisin sänkyyn. Sitten ajattelin että ei helvetti tähän en jää koko päiväksi rypemään. Sitten kampesin itseni uudelleen ylös. Sitten ahmin vähän lisää. Sitten kömmin takaisin sänkyyn - et me voilà. Periaatteessa en ole edes noussut vielä, sillä päälläni on edelleen pyjama ja aamulenkkikin tuli suoritettua sellaisessa koomassa etten edes muista minne sauvoin (haha, kävin siis sauvakävelyllä, se on kivaa mutta niin saamarin NOLOA).

Eilinen meni siis, nojaa, ei nyt huonosti mutta ei kyllä hyvinkään. En sentään ostanut karkkia vaikka olisin taas voinut vaikka järsiä omaa kättäni makeanhimossa. Tänään makeanhimo on vieläkin suurempi. En tajua, mahani huutaa tuskasta koska se on niin täysi ja silti haaveilen vähintään puolesta kilosta karkkia. Vatsani repeää jos syön vielä grammankin!! "Onneksi" ahmin jo käytännössä kaiken ruuan mitä omistin, tomaattimurskakin taisi loppua. Ja kauppaan en aio mennä, en en en. Pelkään ratkeavani viimeistään huomenna koska tänä "huono kausi" näköjään vaan jatkuu ja jatkuu.

En enää melkein usko että tämä loppuu. Ahmisinpa itseni hengiltä sitten helvetti.

Minun piti myös nähdä yhtä kaveriani tänään mutta peruin sen, ette ikinä arvaa miksi... Tunnen itseni täyspaskaksi ihmiseksi ja ihan äärettömän tyhmäksikin, koska minun olisi oikeasti tehnyt mieli tavata tämä kaveri tänään, mutta sen sijaan ahminkin itseni halvaantuneeksi. Joten tämän illan törötän kotona ja potkin itseäni ja ahmin ehkäpä vielä lattialaminaatitkin sen sijaan että olisi tullut kiva ilta ILMAN ahmimista. Tyhmästä päästä kärsii koko ruumis. Tai päinvastoin.

Pakko varmaan mennä tuolla uudessa koulussakin pillittämään terkalle miten en vaan saa elämääni (=syömistä) kuntoon. Elokuun loppuun asti kävin YTHS:llä jossa saamani apu oli erinomaista (suosittelen lämpimästi kaikille jotka sitä pystyvät hyödyntämään samantapaisissa tilanteissa kuin missä itse olen) joten nyt kynnys mennä kerjäämään apua uuteen paikkaan on melkoisen korkealla... Lisäksi en halua missään nimessä leimaantua tässä vaiheessa moniongelmaiseksi syömishäiriötapaukseksi. Eikä uudessa koulussani terveydenhuolto toimi käsittääkseni yhtä hyvin kuin YTHS:llä... Ja jotenkin toivon että pääsisin tästä itsekseni eroon - tyhmää sinänsä koska sitä olen yrittänyt jo aika monta vuotta ja huomatkaa lopputulos. (*Huokaus ja röyhtäys.)